Kesälomailua Raahessa

Täällä on jo melkein kesä ja meikäläisen ensimmäinen opiskeluvuosikin paria tenttiä vaille paketissa. Tultiin viime viikolla koirien kanssa Raaheen vanhempien luokse kesän viettoon. Koirat saavatkin asustella täällä ihan koko kesän elokuun lopulle saakka, minä joudun vielä tekemään muutaman reissun Jyväskylään. Ihana kun on iso piha missä koiria voi huoleti pitää vapaana ja ulos meno on muutenkin niin paljon helpompaa.

Viime keskiviikkona käytiin Martan kanssa yksivuotisrokotuksilla ja katsottiin se lohjennut hammas samalla. Lääkäri oli onneksi sitä mieltä ettei hammas ole lohjennut ytimeen asti eikä sitä kannata poistaa ainakaan vielä, kun ei kerran vaikuta edes kipeältä. Sitten jos alkaa jossain vaiheessa vaivaamaan niin hammas poistetaan. Kyseessä on kuitenkin vain etuhammas, joka ei ole syömisen yms. kannalta niin kovin tärkeä. Rokotuspiikin Martta antoi laittaa yllättävän nätisti, ja pysyi paikoillaan, mutta sen jälkeen alkoi hirveä huuto. Rabiesrokote kirvelee Martan mielestä ihan mahdottomasti - ensimmäisellä kerralla pikkupentuna vinkui varmaan kymmenen minuuttia, nyt sentään "vain" minuutin, mutta hiukan kovemmalla äänellä. Jännä juttu, kun Minkalle rokotukset ei ole koskaan olleet mikään ongelma. Mutta Martta nyt on muutenkin vähän tuollainen dramaattisempi tapaus :D

Minkasta on kyllä tullut ihan tosi raivostuttava. Tykkään pitää koiria paljon vapaana, ja täällä se periaatteessa onnistuukin hyvin. Martta ei koskaan lähde mihinkään, ainoastaan sisälle tulon kanssa on joskus ongelmia ja jäisi mieluummin pihalle juoksentelemaan. Mutta Minkalta katoaa korvat välillä ihan täysin - ei lenkillä tai missään kauempana, mutta omalla pihalla. Meillähän ei ole takapiha ollenkaan aidattu, joten sitä kautta on kiva kipaista naapuritalojen pihoja tutkimaan. Vaikka kuinka huutelet niin koira ei varmasti tule takaisin ennen kuin kaikki talot on kierretty. Ensin se vilkaisee olkansa yli, huomaanko, ja lähtee painelemaan vauhdilla hassusti pomppien pois omalta pihalta. HUOH. Tämä ongelma on ollut jo useamman vuoden, ja on äärimmäisen raivostuttava. Toivoa sopii, ettei Martta jossain vaiheessa keksi ottaa Minkasta mallia...

Päästiin muuten Martan kanssa sinne agilityn alkeiskurssille, eli parin viikon päästä olisi ensimmäinen treenikerta. Jännää!

Onnea Martta 1-v!

Niin se aika vaan menee vauhdilla. Pikku-Martta täytti tänään jo vuoden, vaikka vaikealta tuntuu uskoa. Vaan eihän se enää mikään pieni ole todellakaan vaan ihan aikuisen koiran kokoinen ja näköinen. Käyttäytyminen nyt ei aina niin kovin kypsää ole, mutta eipä sen aina tarvitsekaan :)