Joulu lähestyy...

Ja nyt niitä muita kuulumisia. Ollaan siis koirien kanssa tällä hetkellä Raahessa. Takana jo kolme viikkoa ja vielä pari viikkoa edessä, ennenkuin palataan takaisin Jyväskylään. 

Minka ja Martta ovat nyt viimein todellakin alkaneet leikkiä keskenään. Monta kertaa päivässä. Välillä kiskotaan lelua, välillä painitaan oikein kunnolla, välillä juostaan ympäri taloa ja välillä vain maataan kyljellään ja kolistellaan hampaita yhteen. Läheskään aina Minka ei Martan leikkiinkutsuyrityksille lämpene, mutta nykyään jo melko usein.

Tytöt alkavat nyt olla aikalailla saman kokoisia. Viimeisimmässä punnituksessa oli kummallakin painoa 5,1 kg ja säkäkorkeutta lienee vähän yli 30 cm. Pitäisi joskus koettaa mitata tarkemmin. Martta on nyt seitsemän ja puoli kuukautta vanha, eikä kahdeksaan kuukauteen ole enää kovinkaan pitkä aika. Ja pianhan se viettääkin jo synttäreitä! No, on tässä neljä kuukautta vielä aikaa.

Martta ei edelleenkään ole ihan täysin sisäsiisti. Aika hyvällä mallilla sentään ollaan. Vahinkoja sattuu vain silloin tällöin jos ulkoilutusväli menee yli kahden tunnin vaikka ihmisiä on kotona. Öisin ja yksinollessa ei ongelmia edelleenkään ole. Ehkä satunnaisia vahinkoja ärsyttävämpi ongelma on Martan ilopissailu. Jos pissallakäynnistä on yli tunti, Martta roiskii pissoja ympäriinsä kun tervehtii niin innoissaan. Olen kyllä yrittänyt rauhoittaa tervehtimistilannetta ja huomioida koiran vasta kun kaikki neljä jalkaa ja mielellään takapuolikin on maassa, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Tervehdittävän ihmisen ei myöskään ole mikään pakko olla koiralle ennestään tuttu, vaan monet uudetkin ihmiset ovat niin ihania että on ihan pakko vähän roiskia. Mukavaa.

Käytiin yksi päivä Martan kanssa vähän lumihangessa pyörimässä. Tältä näytti koira sen jälkeen:

Mätsärit

Takana ihan luvattoman pitkä kirjoittelutauko, viime postauksesta kulunut jo puolitoista kuukautta. Vaan eipä tässä kummempia ole tainnut tapahtuakaan. Nyt kuitenkin itse asiaan - kirjoittelen yleisempiä kuulumisia vähän myöhemmin.

Käytiin tänään Martan kanssa mätsäreissä Oulussa. Mietin ensin pitkään että jaksaako lähteä ollenkaan ja reissu olikin jo peruuntumassa kyytiongelmien takia. Pari päivää sitten selvisi että auto onkin käytettävissä ja kun eilen illalla vielä innostuin Martan pesemään ja konetyöt tekemään (katosi muuten koko päivän vaivannut kauhea väsymys tehokkaasti) niin tulin siihen tulokseen että pakkohan se on käydä kokeilemassa. Tänään vielä trimmailin turkkia siistimpään malliin ja alan olla jo melko tyytyväinen kädenjälkeeni. Varsinkin kun otetaan huomioon, että aikaa saksimiseen oli käytettävissä vain nelisenkymmentä minuuttia.

Lähdettiin ajelemaan äidin ja Martan kanssa Ouluun luonnollisesti ihan viimetipassa mutta ehdittiin onneksi perille ajoissa. Kyseessähän oli Martan tokat mätsärit ja ensimmäinen sisätapahtuma, jossa pienessä tilassa on paljon koiria. Yllättävän rauhallisesti Martta kuitenkin tilanteeseen suhtautui, kävi ihan nätisti muita haistamassa mutta ei intoutunut sen kummemmin riehumaan. Kehässä meni kivasti ja tuloksena punainen nauha + tsemppipalkinto. Ei siis ihan kolmen parhaan joukkoon sijoituttu mutta näiden lisäksi palkittiin kaksi koiraa tsemppipalkinnolla ja Martta oli sitten toinen niistä.

Seisominen ja pöydällä olo sujuu tällä hetkellä tosi hyvin. Vapaana seisotusta täytyy treenailla ensi kertaa varten, samoin juokseminen voisi sujua paremmin. Nyt Martta helposti vähän kiskoo tai poukkoilee sinne tänne, mutta eipä me olla näyttelyseuraamista juuri harjoiteltukaan :D

Kiva reissu oli!