 |
| Martta vahtii |
Martan kanssa on koirapuistoiltu oikein ahkerasti. Tänäänkin oltiin puistossa tunnin verran vaikka pakkasta oli -12 astetta - Martalla ei ollut yhtään kylmä mutta minulla kyllä jäätyi varpaat. Minkaa en ole viitsinyt puistoon raahata nyt ollenkaan kun on niin kovin kärttyinen välillä. Lisäksi epäilen että sillä on juoksu meneillään, Minkasta kun ei oikein ulospäin sitä huomaa kun se ei juuri tiputakkaan.
On muuten jännä, miten erilaisia nämä koirat todellakin ovat luonteeltaan ja miten erilaisia keinoja niiden kanssa joutuu käyttämään. Martta on Minkaan verrattuna oikeastaan äärettömän helppo - sitä voi pyöritellä miten sattuu, se saattaa irvistellä ja yrittää puolileikillään näykätäkkin jos joku tuntuu ikävältä mutta koskaan se ei murise eikä ole vihainen. Toki tässä vaikuttaa ikäkin, mutta uskon, että tuolla temperamentilla varustettu koira kyllä osoittaisi jo tässä vaiheessa jos siihen olisi taipumusta. Marttaa voi komentaa ääntä korotamalla tai vaikka niskasta ravistamalla jos on tarpeellista, ja asia menee hyvin perille. Jos joku asia on hankala, vaikka kynsien leikkuu, se otetaan tiukasti syliin ja määrätietoisesti tehdään homma loppuun saakka. Sitten saa ehkä palkkion.
Minkan kanssa taas ei oikeastaan mikään näistä toimi. Pentuna jos sitä otti niskasta kiinni niin se vain innostui entistä enemmän ja äänen korottamiseen se joko ei reagoi lainkaan tai menee ihan lukkoon. Kaikissa hankalissa asioissa pitää olla tosi tarkkana, juuri tuon lukkoon menemisen takia. Minka myös käyttää hampaitaan hyvin helposti. Ei sekään varsinaisesti ole vihainen, mutta se on perusluonteeltaan erittäin arka ja tämä aiheuttaa sitten pelkoaggressiota tilanteissa, joissa se kokee olonsa epävarmaksi.
Vaikka nyt se kynsien leikkaus. Syksyllä kynsienleikkuu sujui jo varsin hyvin, kun hoksasin toimivan tekniikan. Leikkasin niitä useammankin kerran tällä tyylillä. Jouluna yritin Raahessa samaa, mutta kappas kun ei onnistunutkaan - hammasta tuli heti kun nosti tassua. Annoin koko homman olla ja tänään yritin uudestaan, kun Minka tuntui kerrankin olevan hyvällä tuulella. En periaatteessa kannata koiran houkuttelua makupaloilla - niitä voi käyttää palkkiona hyvin tehdystä asiasta, mutta niillä ei pitäisi houkutella. Joskus joutuu kuitenkin tekemään poikkeuksia. Pidin nakinpalaa toisessa kädessä ja nostin samalla takajalkaa. Koira sai nakin ja jalka alas. Toistin samaa muutaman kerran ja Minka pysyikin aika rauhallisena. Sitten vaan sakset käteen, yksi kynsi katki ja nakinpalaa naamaan. Sain kaikki oikean takajalan kynnet leikattua. Sitten etujalka - mikä on paljon paljon haastavampi. Tässä meinasi tulla tappelu. Kokemuksesta olen oppinut (tai ainakin huomannut) että Minkalle ei saa suuttua. Se ei vain toimi. Sitä ei kuitenkaan saa myöskään varoa yhtään. Homma pitää vain hoitaa niin, ettei suurta tappelua synny. Jos tilanne menee tietyn rajan yli, on parempi antaa olla ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Vaikka näin ei periaatteessa pitäisikään tehdä. Sain kuitenkin pisimmät kynnet etujaloista leikattua, mutta leikattavaa jäi vielä seuraavallekin kerralle. Huhhuh.
Kaikki uudet asiat on Minkan mielestä vähän epäilyttäviä. Suupielestä laitettava ruisku on ehdottoman vaarallinen ja tässäkin toimenpiteessä tarvittiin runsaasti nakinpaloja. Suun avaaminen, jotta sinne saisi laitettua lääketabletin, oli varsin haastava tehtävä. Siinä missä Martan kanssa tällaiset asiat voi tehdä ihan tuosta vaan, Minkaa pitää aina valmistella ja totuttaa rauhallisesti. Tietysti voisi ajatella, että se on jonkinlaista pomottamista - tavallaan onkin, mutta johtuu 100% varmasti vain koiran epävarmuudesta.
Leikkasin muuten tässä välissä Martan kynnet. Aikaa meni melko tarkalleen kolme minuuttia.
EDIT // Minkankin kynnet leikattu! Nyt lupaan että aletaan tosissaan harjoitella tätä tassujen käsittelyä. Ja ensi viikonloppuna kynsien leikkuu uudelleen. Ne on edelleen liian pitkät.
