Syyslomalla

Jospa se olisi taas kahden viikon jälkeen aika kirjoitella kuulumisia.

Ollaan oltu tämä viikko koirien kanssa Raahessa mun vanhempien luona syyslomailemassa. Ja onhan se kiva nukkua itse pitkään kun äiti hoitaa koirien aamuruokinnat ja -pissatukset ja laittaa vielä Martan korvatipatkin! Minä olen sitten keskittynyt vapaana tehtyihin pitkiin metsälenkkeihin. Kummasti löytyi Minkastakin vauhtia kun saivat yhdessä viipottaa menemään. Martta tykkää ihan hirmuisesti kun saa juosta vapaana ja pysyy myös lähellä tosi hyvin. Hihnalenkkejä en ole sen kanssa paljoa nyt sitten tehnytkään, pikapissatuksetkin hoidetaan vapaana omalla pihalla tai pellolla. Martan energiamäärä on kyllä ihan valtava - tunnin vapaana juokseminen (jolloin mennään siis todellakin TÄYSILLÄ) saa sen väsähtämään ehkä pariksi tunniksi, ja sen jälkeen jaksaa taas...

Martta tutustui eilen ensimmäistä kertaa agilityesteisiin. Käytännössä tämä tarkoitti maassa olevan renkaan läpi kulkemista, estejohteiden välillä olevan riman yli juoksemista ja kolmen kujakepin pujottelua. "Puomia" meillä on harjoiteltu jo pienestä pitäen - metsälenkille mentäessä kun täytyy ylittää pieni oja lankkua pitkin. Martta on onneksi sen verran rohkea, että tällaiset esteet eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Minkan kanssa meillä kesti tosi kauan, ennen kuin se ylipäätään uskalsi kaikki esteet suorittaa - varsinkin A-este tuotti suuria vaikeuksia.

Eilen käytiin Martan kanssa pitkästä aikaa näyttelytreeneissä. Homma sujui taas ihan kiitettävästi. Tietenkään Martta ei kauaa jaksa seistä paikoillaan ja juostessa oli vähän turhankin innokas ja veti aika kovasti, mutta tiedetäänpä taas mitä täytyy harjoitella. Pöydälläolo alkaa olla jo varsin luontevaa. Martta myös mitattiin ja n. 31 cm löytyy korkeutta tällä hetkellä (paino 4,7kg).

Suoritin eilettäin Martan trimmauksen ja lopputulos näyttää tältä: 

PS. Martta osaa jo melkein mennä maahan pelkästä käskystä, ilman kädellä houkuttelua!

Martta hammaslääkärissä

Martalta poistettiin tänään yläkulmurit, ja nyt onkin sitten pelkkiä pysyviä hampaita suu täynnä. Kaikki muut olivat jo itsekseen lähteneet mutta nämä kaksi eivät heiluneet tippaakaan, vaikka uudet puskivat esiin jo kovaa kyytiä.

Lääkäriin Martta meni tottakai innokkaana, häntä heiluen moikkasi kaikkia paikallaolijoita. Nukahtaminen kesti kauan, Martta ilmeisesti heilahti sen verran ensimmäistä ruisketta laitettaessa ettei kaikki ihan mennyt sinne minne piti. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli yhäkin hereillä, joten ainetta laitettiin hiukan lisää ja pian tyttö olikin jo unessa.

Nukutuksesta Martta heräsi myöskin varsin nopeasti. Ihan omin jaloin käveltiin puolen kilometrin matka kotiin, vaikka kyllähän se kävely melko horjuvaa oli ja on edelleen, reilu tunti heräämisen jälkeen. Tuossa se nyt seisoskelee ja ihmettelee, ei tajua mennä nukkumaankaan.

Pyysin samalla vilkaisemaan korvia, jotka tahtovat kerätä vaikkua ja joita Martta rapsuttelee aika paljon. Korvat eivät kuitenkaan ole nyt enää haisseet ollenkaan eivätkä punoita, mutta Martta ei ole koskaan yhtään pitänyt niiden käsittelystä (nyppiminen, puhdistusaineen laitto) mikä voi johtua siitä, että jotain pientä häikkää on kenties ollut kauemminkin.

Nyt tosiaan korvista sitten löytyi hiivaa. Korvat oli myös Martan nukkuessa kätevästi nypitty täysin puhtaaksi ja edessä on kahden viikon Canofite-korvatippakuuri. Jospas se tällä menisi ohi... Täytyy ilmeisesti alkaa vielä ahkerammin noita karvoja nyppimään ettei pääse uudestaan tulemaan. Olen kyllä niitä nyt koettanut nyppiä, mutta näemmä vähän turhan harvoin :( Martalla kasvaa korviin nimittäin ihan hirmuisesti karvaa, minkä lisäksi karva vielä irtoavat aika huonosti ja Martta inhoaa suunnattomasti koko toimenpidettä.

Martalla on nyt sitten mukavasti 1,5cm x 1,5cm kokoinen karvaton kohta toisessa etujalassa tipan takia. Edessä polven yläpuolella, eli melko näkyvällä paikalla. Saapas nähdä miten käy kun suunnitelmissa olisi päästä näyttelyihin kuukauden-parin sisällä. Ei taida ihan niin nopeasti kasvaa jalkakarvat täyteen pituuteensa?

Meillä sattui eilen koirapuistossa vähän ikävä tilanne. Eräs terrieri-uros (josta olen kuullut ennenkin puhuttavan) hermostui ilmeisesti siitä, kun omistajansa tervehti Marttaa ja kävi sitten Martan päälle... Puremajäliltä onneksi vältyttiin, mutta Martta luonnollisesti säikähti kovasti. En voi ymmärtää, miksi ihmiset (yleensä miehet) tuovat puistoon koiria, joiden TIETÄVÄT olevan aggressiivisia muille koirille. Meidän puistossa näitä tapauksia käy pienten puolella parikin kappaletta, tästälähin taidan suosiolla häipyä pois alta kun tulevat. Nytkään koiran omistaja ei millään lailla pahoitellut tapahtunutta, nappasi kyllä koiransa hetkeksi kiinni mutta sitten päästikin sen takaisin irti?!? Me lähdettiin kyllä kävelemään siinä vaiheessa ja niin teki pari muutakin. Myöhemmin kuulin, että tämä sama koira oli sitten käynyt vielä toisenkin narttukoiran kimppuun...

Että tämmöistä tällä kertaa! Nyt olen kuitenkin iloinen, että Martan hammasasiat alkavat olla kunnossa. Alakulmuritkin näyttävät kasvavan ihan oikeaan suuntaan ja muutenkin hampaat ovat kaikki suurin piirtein omilla paikoillaan. Tästä on hyvä lähteä :)

Martta mätsäreissä

Kyllä, meillä trimmataan koirat keittiön pöydällä

Käytiin tänään Martan kanssa ihan ensimmäistä kertaa mätsäreissä. Pentuluokassa saatiin ensin punainen nauha ja lopulta sijoituttiin punaisissa toiseksi. Ensimmäiselle sijalle tuli upeasti esiintynyt amstaffi (?), joka loppujen lopuksi vei koko match shown kauneimman tittelin.

Marttaa aluksi vähän ihmetytti, kun joka paikassa oli niin hirmuisesti koiria ja ihmisiä. Äänentoistolaitteet aiheuttivat myös hiukan hämmennystä. Mehän ei olla Martan kanssa näyttelytreeneissä käyty kuin ihan pienenä, pari-kolme kertaa Martan ollessa suunnilleen kolmikuinen. Sen jälkeen vain kotona harjoiteltu seisomista ja vierellä ravaamista.

Harjoittelun määrään nähden kehässä sujui siis oikein hyvin. Hetkittäin meinasi keskittyminen herpaantua, mutta yllättävän nätisti jaksoi Martta seisoskella paikoillaan. Ja liikkeetkin näyttivät hyvältä.

Mietin pitkään, jaksanko ollenkaan alkaa laittelemaan Marttaa mätsäreitä varten. Lopulta päädyin kuitenkin eilen pesemään koko koiran ja ensimmäistä kertaa myös trimmaamaan sen kunnolla. Konetyöt tein viikko sitten, joten ne jäivät tällä kertaa välistä. Tässä muutama kuva lopputuloksesta:

Miten leikataan kynnet vastustelevalta koiralta?

Vastaus: Otetaan sakset käteen ja leikataan kynnet. Piste.

Nyt puhutaan siis Minkasta. Minkan kynsienleikkuu on suurimman osan sen aikuisiästä ollut enemmän tai vähemmän haasteellista. Välillä on sujunut ihan kohtalaisesti, mutta yleensä kynsienleikkuuseen on aina tarvittu kaksi ihmistä - toinen pitää koiraa sylissä ja toinen leikkaa kynnet. Tähän vielä lisäksi irvistelyä ja ärinää. Turha varmaan edes mainita, että kynnet on aina leikattu myös ihan liian harvoin...

Varsinainen pääongelmahan ei tässä ole koira vaan kynsien leikkaaja ja tämän käytös. Jostain syystä olen Minkan kanssa monesti liian varovainen, jollain lailla säikyn sen irvistelyä enkä osaa toimia oikein. Viime aikoina on tullut kyllä huomattua, että rauhallisella ja määrätietoisella asenteella kaikki käsittely onnistuu.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin leikannut ihan yksittäisiä kynsiä harjauksen yhteydessä koiran seistessä lattialla. Tänään kokeilin sitten samaa, ja kas kummaa - sain ihan kaikki kynnet leikattua, myös kannuskynnet! Etutassujen kohdalla täytyi toki yrittää heittäytyä hankalaksi ja kokeilla paikalta liukenemista, mutta kerrankin osasin olla antamatta periksi.

Nyt on kyllä ihan pakko jatkossa alkaa leikata kynsiä useammin. Martan kynnet olen leikannut yleensä kahden viikon välein, joskus useamminkin, ja sama väli voisi olla Minkalle ihan hyvä. Sen kynnet eivät tosin kauhean nopeasti kasva, mutta ne ovat edelleen liian pitkät. Harvan leikkausvälin takia ydin on päässyt kasvamaan turhan pitkälle, joten vaikka kynnet on nyt leikattu lähes ytimeen asti, etujaloissa ne melkein osuvat maahan kävellessä. Mitä ei siis saisi tapahtua, koska tassu vääntyy virheelliseen asentoon.

On oikeasti huvittavaa, miten vaikeaa pienen koiran käsittely voi joskus olla. Olen sentään ollut kymmenen vuoden ajan jatkuvasti tekemisissä isojen hevosten kanssa. Joukkoon on mahtunut hyvin monenlaisia kavereita, myös niitä vähän hankalampia. On tullut otettua osumaa niin kavioista kuin hampaista, ja mitä sitten? En minä näiden tapausten jälkeen ole ollut ainakaan yhtään varovaisempi. Mikä ihme sitten saa ihmisen varomaan pienen koiran hampaita? Koiran, joka ei edes osaa purra kovaa?

Onneksi Martan kanssa ei tällaista ongelmaa ole. Osaan jostain syystä asennoitua siihen paremmin, en juuri noteeraa puremisyrityksiä. Minka oli ehkä pentuna liian helppo, ja kun se aikuistuttuaan alkoi kokeilla rajojaan, säikähdin itse ja nopeasti koira pääsikin vähän niskan päälle. Viimeisten parin vuoden aikana on onneksi menty kovasti parempaan suuntaan, ja varsinkin nyt Jyväskylässä ollessamme on oikeastaan kaikki käsittely sujunut ilman ärinöitä.

Minkan lääkitys on nyt muuttunut sen verran, että Omeprazol jätettiin kokonaan pois. Minka alkoi joskus alkuviikosta oksennella (yhtenä yönä + parina päivänä) ja näyttää muutenkin huonovointiselta. Lääkäriin olin yhteyksissä ja suositteli jatkamaan pelkällä Antepsinilla. Nyt pariin päivään ei olekaan enää oksentanut, ruokahalu on edelleen heikko (makupalat menee mutta oikea ruoka ei), tosin tämä voi johtua myös siitä, että Minka on mitä ilmeisimmin valeraskaana :D Toivotaan, että ruokakin alkais pikkuhiljaa maistua.

Martalta lähti tänään toinenkin alakulmuri. Uudet on jo hyvää vauhtia kasvamassa, samoin ylös, mutta yläkulmurit ei heilu sitten ollenkaan. Katsellaan vielä pari päivää, alkuviikosta täytynee varmaan sitten jo soitella lääkärille poistoaikaa...

Huomenna Martan kanssa ekoihin mätsäreihin!

Martta toko-treeneissä

Käytiin Martan kans tänään ensimmäistä kertaa toko-treeneissä. Keski-Suomen Kennelkerhon kentälle on meiltä puolen tunnin kävelymatka, mutta hienosti Martta jaksoi eikä vielä kotimatkallakaan väsyttänyt. Nyt kyllä nukkuu :D

Reeneissä harjoiteltiin tokon alokasluokan luoksetuloa pienissä osissa. Pentuja kun oli suurin osa koirista, harjoitukset olivat tietysti hyvin yksinkertaisia. Alkuun odota-käskyllä istumaan jääminen, muutama askel taaksepäin ja takaisin koiran luo + palkkaus. Välillä samaa myös luoksetulon kanssa.

Sitten siirryttiin luoksetulon lopetukseen. Saatiin valita, harjoitellaanko niin, että koira jää istumaan ohjaajan eteen vai tuleeko suoraan sivulle. Martan kanssa harjoiteltiin pääasiassa tuota eteen istumista, muutaman kerran kokeiltiin lopuksi myös sivulle pyörähdystä makupalan perässä.

Kaikenkaikkiaan treenit sujuivat tosi hyvin, kun ottaa huomioon, että ensimmäistä kertaa oltiin mukana. Keskittymiskyky oli välillä vähän hukassa, toiset koirat ja etenkin niiden haukkuminen häiritsivät. Ei onneksi mitenkään ihan mahdottomasti, ja homma lähtikin toimimaan oikein mukavasti, mitä nyt välillä piti katsella, mitä kaverit puuhaavat. Martta hakee itsekin katsekontaktia tosi hyvin, ihan eri tavalla kuin Minka jota pitää aina erikseen houkutella katsomaan silmiin. Luoksetulossa sai alkuun aika paljon houkutella että tulee tarpeeksi lähelle, mutta aika nopeasti hoksasi, mistä on kyse. Paikallaolo toimi kohtalaisesti niin kauan, kuin en kääntänyt selkääni, mutta jos näin tein, Martta yritti lähteä heti perään. Tätä täytyy siis harjoitella myös kotona.

Tosi hyvä fiilis jäi kyllä reeneistä. Eiköhän me aleta niissä käymään enemmänkin :)

Hampaat tippuu

Ja toinen postaus vielä heti perään.

Martalta on tämän illan aikana tippunut AINAKIN kolme hammasta. Kaksi poskihammasta löysin lattialta, ja oikea alakulmuri oli yhtäkkiä kadonnut, vaikka ihan hetki sitten olin sitä nitkutellut. Vasen alakulmuri heiluu myöskin, mutta ylhäällä tuntuvat olevan vielä melko tiukassa. Aivan vielä ei onneksi kauhea kiire ole, pysyvät hampaat ovat puhjenneet viereen vasta ihan päivä-pari sitten, joten hetki on vielä aikaa odotella, josko tippuisivat loputkin itsestään.

Etuhampaat Martalla ovat vaihtuneet kaikki ja poskihampaistakin taitavat useimmat olla tippuneet. Nuo kulmurit nyt vähän jännittävät, että miten tulevat kasvamaan - tuo mainittu nyt jo tippunut oikeanpuoleinen alakulmuri kun Martalla oli kasvanut vähän vinoon osuen ikeneen. Pysyvien hampaiden kanssa täytyy siksi olla tarkkana, että saadaan kasvamaan ne oikeaan asentoon.

Minkan närästyslääkkeet

Meillä pystytään sentään nukkumaan jo NÄIN lähekkäin!

Kiirettä pitää mut kirjoitellaanpa nyt kun on kerrankin jotain kirjoitettavaa :)

Eli Minkallahan on tosiaan tällä hetkellä närästyslääkekuuri meneillään. Antepsinia se saa 3 ml kolmesti päivässä, ruiskulla suupielestä kielen päälle. Tähän lisäksi vielä Omeprazolia yksi kapseli kerran päivässä. Näiden kapselien syöttäminen hirvitti minua alkuun PALJON, mutta homma osoittautuikin alkuhankaluuksien jälkeen yllättävän helpoksi.

Alkuun Minka tosiaan vastusteli kaikkea lääkitsemistä irvistelemällä ja murisemalla + vetämällä itsensä kauemmas kun koetin saada suuta auki. Tehtiin sitten yhdellä lenkillä niin, että aina välillä pysähdyttiin, avasin Minkan suun, ja heti perään nakinpalaa palkkioksi. Tämän jälkeen olen saanut kotonakin aukoa suuta ilman suurempaa vastustelua ja lääkkeet on menneet sinne, minne pitääkin. Varmaan kestää vielä muutama päivä, ennen kuin nähdään, onko niillä mitään vaikutusta.

Nyt vaan tuntuu, että eihän tässä muuta ehdi tehdäkään kuin käyttää koiria pihalla, ruokkia, antaa lääkettä... Vaikka minulla on ollut peräti neljä päivää vapaata, niin kouluhommien tekeminen on jäänyt kyllä ihan liian vähälle. Noh, huomenna taas paluu arkeen...

Minkan leikkiinkutsuyritykset eivät ihan vakuuttaneet

Minka yllätti jälleen koirapuistossa. Siellä oli jonkinlaiset corgien kokoontumisajot, ja Minka bongasi heti parikin kiinnostavaa kaveria. Yhden perässä kulki pitemmän aikaa, koetti kovasti heiluttaa häntää ja läppäsipä jopa toista takapuolellekin. Mutta ei se tajunnut, Martan kanssa vaan leikki :(

Martta 5kk ja Minkan lääkärireissu

Martta onkin jo iso tyttö: tänään ikää mittarissa tarkalleen viisi kuukautta. Tänään edessä pesua ja puunausta, jospa saataisiin sitten taas uusia kuviakin.

Minkan kanssa käytiin torstaina lääkärissä. Olen jo pitempään epäillyt sillä olevan sydämessä jotain häikkää - se yskähtelee aina välillä kummallisesti ja tuntuu muutenkin väsyvän melko helposti. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot ja otti röntgenkuvat, mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt. Yhtenä vaihtoehtona olisi vielä sydänultra, jolla sydämen toimintaa saataisiin tarkemmin tutkittua. Sitä ennen kokeillaan, josko kyseessä olisikin vain närästys - Minka on nyt muutaman viikon Antepsin+Omeprazol -kuurilla, ja mikäli tämä ei auta, katsotaan sitten jotain muuta.

Ongelmia aiheuttaa vain lääkkeiden antaminen, josta Minka ei - yllättäen - pidä sitten yhtään. Mutta kokeillaan vielä, josko lähtisi sujumaan...

Eilisellä koirapuistoreissulla Minka teki jotain järkyttävää. Se yritti kutsua toista koiraa leikkimään!!! 11-vuotias perhoskoira oli ilmeisesti Minkan mielestä sopivan arvokasta seuraa, ja hurjasti häntää heiluttaen ja peppu pystössä pomppien se koetti saada toista mukaan. Valitettavasti ei onnistunut :( Ja Minkahan ei tosiaan yleensä välitä toisista koirista ollenkaan - sietää kyllä useimpia, mutta ei juuri koskaan esimerkiksi leiki kenenkään kanssa.

Tänään käytiinkin Minkan kanssa sitten astetta pidemmällä lenkillä. Tarkoitus oli tehdä ihan vain tunnin lenkki, mutta jotenkin kummallisesti se venyi kahdeksi ja puoleksi tunniksi... Oli vain niin mahtava ilma! Voin myös kertoa, että lenkin jälkeen minä olin se, jota väsytti enemmän. Minka kävi juomassa ja tuli takaisin eteiseen (olin lähdössä Martan kanssa puistoon) sen näköisenä, että mukaan olisi pitänyt päästä :D Että en sitten tiedä, jaksaisiko sydänvikainen koira noin hyvin noin pitkiä lenkkejä...?

Mitäs muuta vielä. Satuin bongaamaan ilmoituksen 9.10. Jyväskylässä järjestettävästä mätsäristä, eli sinne ollaan sitten varmaan Martan kanssa suuntaamassa. :)