Kaupunkilaiset

 Koirat + emäntä muutti sitten Jyväskylään. Viime torstaina tänne tultiin ja nyt alkaa pikkuhiljaa olla kämppä kunnossa. Meillä on tämmöinen kiva 33,5 m2 yksiö 50-luvun pienkerrostalon toisessa kerroksessa: yksi huone, eteinen, pienenpieni kylppäri ja ihan kiitettävän kokoinen liukuovella erotettavissa oleva keittiö. Sijainti on koirien kannalta mitä parhain - tien yli kun pääsee niin alkaa hyviä lenkkipolkuja, sekä valaistuja että pienempiä valaisemattomia, vaikka kuinka pitkästi. Koirapuistoon on matkaa muutama sata metriä ja paikallisen koirakerhon treenikentälle ilmeisesti pari kilometriä. Keskustaan tästä kävelee kymmenessä minuutissa ja koulumatkakin on alle kahden kilometrin.

Muuttohärdelli kahden koiran kanssa oli sinänsä hyvin mielenkiintoista, mutta hengissä selvittiin. Nyt on tytötkin alkaneet pikkuhiljaa kotiutua oikein mukavasti, Martta vähän vinkuu perään jos lähden johonkin mutta rauhoittuu nopeasti.

Aikaisemmin en ollut juurikaan ulkoiluttanut koiria yhdessä, muutaman kerran vain yrittänyt ja todennut ettei onnistu. Nyt oli pakko alkuun ottaa kumpikin mukaan ulos mennessä, kun varsinkaan Marttaa ei raaskinut heti ensimmäisenä päivänä jättää ollenkaan ihan yksin. Nyt sujuu jo koko porukalla lenkkeily ihan kohtalaisesti, mutta alkuun tuntui melko toivottomalta. Kumpikin veti omaan suuntaansa, Minkaa pelotti ohiajavat isot autot ja Martasta kaikki oli vaan niiiin jännää.

 

Martan kanssa käytiin sunnuntaina tutustumassa myös koirapuistoon. Ensin vähän jänskätti mutta pian kirmailtiin jo yhdessä uusien kavereiden kanssa. Täällä on tosiaan (onneksi) erikseen pienten ja isojen aitaus, joten pennunkin kanssa uskaltaa ihan turvallisin mielin puistossa käydä. Eilen käytiin uudestaan kun tytöllä oli virtaa niin mahdottomasti, en enää jaksanut katsella sisälläriekkumista joten tehtiin sitten tunnin koirapuistoreissu. Sen jälkeen olikin kaikki virta pois: varmaan ensimmäistä kertaa Martta ei yrittänyt tunkea ovelle mukaan kun lähdin ulos!

Mattojahan meillä ei ole lattialla edelleenkään, kuten kuvista näkyy. Yritin niitä kyllä jo kokeilla mutta päivän jälkeen olivatkin pesuvalmiita... Ehkä odottelen suosiolla vielä pari kuukautta, josko tuo pentu siinä ajassa oppisi vähän enemmän sisäsiistiksi ;)

Martan ensimmäinen "oikea" trimmi

Martta kävi tänään kasvattajansa luona trimmattavana. Lopputuloksena oli ihan oikean villakoiran näköinen koira:

Nettishoppailua

Vihdoin ja viimein innostuin tekemään Findogsille tilausta. Tilauksen tein tiistaina ja tänään sain jo hakea paketin postista! Paketista löytyi RoseLinen trimmaussakset (malli 88080), DoggyManin sininen iso karsta, PINKKI Madan-harja, lila iso ShowTechin pyöreäselkäinen kampa, pinkkejä kuminauhoja ja PINKIT kuminauhasakset. Saksien väriä en tosiaan itse valinnut mutta olivat ilmeisesti päättäneet että pitäähän niidenkin olla sävysävyyn ;)

Turkinhoitovälineitä testasin pikaisesti molempien koirien turkkeihin ja Madan-harja nousi heti ykköseksi: Minkan turkki tahtoo tosi helposti lähteä huopautumaan, mutta tuolla harjalla sen saa tosi nopeasti ja kivuttomasti selväksi! Martan kanssa ei harjalla ehkä vielä niinkään tee mitään, mutta karstaa ja kampaa tarvitaan. Vähän harmittaa, etten kunnon harjaa ostanut Minkalle jo vuosia sitten...

Saksia pääsen testailemaan Minkan turkkiin varmaan alkuviikosta tai jo nyt viikonloppuna, kunhan ehdin eka sen pestä. Martta välttyy toistaiseksi saksimisyrityksiltäni, sillä päästään tiistaina käymään kasvattajan luona leikeltävänä :)

Tulevaisuudessa ostoslistalla ovat vielä trimmipöytä ja kevytmetallihäkki näyttelyitä varten. Tehokkaamman trimmauskoneen hankintakin lienee edessä jossain vaiheessa, mutta näillä tämänhetkisillä varusteilla pärjätään onneksi vielä jonkin aikaa :)

Muutto lähenee

Sain vajaa viikko sitten varsin iloisen yllätyksen - yliopistohaun nettisivuilla luki yhtäkkiä, että minut oli hyväksytty varasijalta Jyväskylään kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen koulutukseen! Olin jo ehtinyt täysin luopua toivosta opiskelupaikan saamisen suhteen tämän vuoden osalta, joten hämmästys oli suuri. Vahvistus tuli maanantaina, kun posti toi mukanaan kirjeen yliopistolta.

Joten edessä on muutto Jyväskylään. Asunnon löytäminen oli oma ongelmansa, mutta viimein tänään, viikon tiiviin etsimisen jälkeen tuli soitto - MINUT kahden pikkupiskin kanssa oli valittu useiden hakijoiden joukosta. En tietenkään maininnut toisen koirista olevan sisälle pissivä alle nelikuinen pentu ;) Tässä asiassa kävi kylläkin aika hassusti, sillä koirat olivat välittäjän mukaan minun valttikorttini; asunnon omistajakin kun kuulemma on koiraihmisiä.

Ja vielä pari sanaa asunnosta. 33,5 neliön yksiö vanhan pienkerrostalon toisessa kerroksessa puolentoista kilometrin päässä keskustasta, yliopistolle on suurinpiirtein sama matka. Erillinen liukuovella muusta tilasta erotettava keittiö, jonne kuvien perusteella mahtunee myös ruokapöytä. Sijainti erinomainen, asunnon kunto ei ilmeisesti ihan täydellinen mutta mitäs pienistä ;) Ainahan sitä voi yrittää ajan kanssa katsella parempaa. Koiranulkoilutusmaastotkin pitäis olla melko hyvät, Martta ehtii onneksi saada viimeiset rokotukset viikkoa ennen muuttoa, joka siis tapahtuu - luojan kiitos - jo perjantaina 26.8. Tämäkin on koirien kannalta tosi hyvä juttu: koulu alkaa syyskuun ensimmöisenä päivänä, joten en ihan heti joudu jättämään niitä yksinään uuteen paikkaan.

Hätätilanteita varten löytyy koiranpissittäjäkin omasta takaa, kun veljeni asuu vajaan parin kilometrin päässä asunnosta :)