Pesupäivä!

Tai oikeastaan varsinainen pesupäivä oli eilen, tänään on sitten ollut vuorossa lisää puunausta. Viimeisen viikon ajan olen kerännyt energiaa Martan pesu-urakkaa varten ja aina siirtänyt asiaa seuraavalle päivälle - ja taas seuraavalle. Koskaan ei muka ole ollut riittävästi aikaa.

Eilen päivällä tartuin sitten viimein tuumasta toimeen. Edellisestä pesusta oli jo kolme viikkoa, mikä on aivan ehdoton maksimi. Näin takkuvaiheessahan koira olisi hyvä pestä vaikka viikottain, mutta siihen minulla ei koskaan ole riittänyt viitseliäisyyttä. Toistaiseksi parin viikon pesuväli on toiminut aivan hyvin, eikä pahempia takkuja ole päässyt syntymään. Ainoastaan kainaloissa on tälläkin hetkellä selvittämistä odottavia takkuja.

Syy pesun siirtämiseen on se, että homma on mahdottoman työläs. Itse pesuhan ei ole ongelma, sillä siihen kuluu vähän tilanteesta riippuen vain 10-30 minuuttia. Koska näyttelyt on tulossa jo parin viikon kuluttua, tein nyt oikein huolellisen pesun. Ensin laitoin turkkiin laimennettua K9 Crisp Texture -shampoota, vaahdotin kunnolla ja huuhtelin pois. Seuraavaksi oli vuorossa Isle of Dogsin mustalle turkille tarkoitettu väriä parantava shampoo, jota laitoin ilman laimennusta reilulla kädellä ja annoin aineen vaikuttaa suunnilleen varttitunnin verran. Olen nyt pari kertaa käyttänyt tuota shampoota raakana, ja tuntuu toimivan - ainakin tässä valossa tuo vieressäni sohvalla makoileva koira näyttää hyvinkin mustalta. Samoin Crisp Textureen olen tyytyväinen, turkki näyttää jotenkin ryhdikkäämmältä ja suoristui föönatessa harvinaisen hyvin.

Shampookäsittelyn jälkeen oli vuorossa hoitoaine. Tällä hetkellä käytössä on Ring-5 Hair Care -hoitsikka. Monenlaista ainetta on välissä kokeiltu mutta tuo pelittää aina. Kokeilin sitä muuten illalla omiinkin hiuksiini kun sattui olemaan lähimpänä, ja hyvin toimi! Tosin haju ei omassa päässä ole ehkä niin ihana... Hair Careakin laitoin laimentamattomana ja aika reilusti. En monestikaan viitsi käydä turkkia riittävän huolellisesti läpi ennen pesua (tiedän kyllä että pitäisi...) mutta runsaalla hoitoaineen käytöllä alkavat takut ja huopaantumat aukeavat lähes itsestään. Täällä hetkellä näitä pikkutakkuja syntyy runsaasti etenkin niskaturkkiin, mutta sieltä ne on onneksi helppo selvittää. Hoitoaineen annoin vaikuttaa kymmenisen minuuttia ennen huuhtelua.

Ja sitten föönaukseen. Föönaus on tässä se ikävin osuus, koska hommassa tulee kuuma, se on hidasta ja Martta ei suuremmin sitä rakasta. Aikaa huolelliseen föönaukseen käsiföönillä menee melko tarkkaan tunnin verran. Aloitan föönauksen takaosasta, föönaan selän suunnilleen niskaan asti. Sitten häntä, takajalat, vatsa ja kyljet, etujalat ja viimeisenä pää ja korvat. Vaihtelen järjestystä aina välillä ja yritän löytää toimivimman kuivaustavan, jotta turkin saisi kauttaaltaan suoraksi. Tällä tyylillä jalkakarvat, mahanalus ja rinta jäävät aina vähän kiharalle. Yleensä föönaan Martan yksinäni, mutta kun apua kerran on käytettävissä kun täällä vanhempien luona ollaan niin pyydän monesti äidin auttamaan viimeistelyssä, sillä jalkojen ja korvien kanssa tarvitsen molemmat kädet käyttöön ja fööniä on silloin melko hankala pidellä. Laitoin Martan tukan ponnareille mutta korvat jätin vielä paketoimatta, koska minulla oli kiire ja korvakarvat olivat vielä aavistuksen kosteat.

Illemmalla pesin vielä Minkan, mutta homma oli n. miljoona kertaa Martan pesua helpompi. Vaahdotin koko koiran pariin kertaan laimennetulla Ring-5:n Bright White -shampoolla, huuhtelin ja laitoin turkkiin saman hoitoaineen kuin Martallakin. Sen verran täytyy tuosta Hair Caresta vielä mainita, että se on reilusti laimennettuna erinomainen takkujenselvitysaine! Suihkepullosta muutama suihkaus takkuun, antaa vaikuttaa hetken ja sen jälkeen takun avaaminen ensin sormin ja sitten apuvälineitä käyttäen on helppoa. Pitäisi varmaan kokeilla tätä Martan kainalotakkuihin. Valmiit kampausnesteet, Chris Christensenin Ice on Ice ja K9:n Crisp Mist Texturizer eivät ole takkujen selvityksessä puoliksikaan yhtä hyviä, vaikka muuten toimivia ovatkin.

Minkaa en föönaa ollenkaan, harjaan pikaisesti läpi kosteana ja uudelleen turkin kuivuttua. Minka pelkää fööniä melko paljon enkä ole nähnyt tarpeelliseksi totuttaa sitä siihen, koska varsinkin lyhyt turkki kuivuu nopeasti itsestäänkin.

Tänään oli sitten vuorossa koirien trimmaus ja kynsien leikkuu. Ajelin Martan kuonon, tassut, hännäntyven ja mahanalusen. Jostain syystä varpaiden ajelu on Martasta kovin ikävää, mutta muutoin konetyöt on helppo tehdä. Mitä nyt kuonoa ajellessa on pakko yrittää tunkea kieltä joka väliin... Aikaisemmin Martta ei millään antanut ajaa koneella läheltä korvia vaan teki todella ikäviä äkkinykäisyjä korvia lähestyttäessä, mutta nyt tästä ongelmasta on onneksi päästy.

Alun perin en ollut ajatellut saksia Martan turkkia nyt ollenkaan, mutta turkkia oli taas niin valtavasti että pientä siistimistä oli pakko tehdä. Eiköhän se parissa viikossa ehdi kasvaa sen verran, että on taas leikattavaa ja saan aikaiseksi kauniin (tai vähemmän kauniin...) näyttelytrimmin. Ajattelin tosiaan olla uhkarohkea ja tehdä trimmauksen kokonaan itse. Tämä kyllä johtuu ihan siitä, että seuraavat kaksi viikkoa mulla on niin mahdottoman hankalat työvuorot, etten millään ehdi järkevään aikaan viemään Marttaa Ouluun asti trimmattavaksi.

Minkan turkkia leikkelin vähän reilummalla kädellä lyhyeen kesämalliin. Päästä en onnistunut nyt saamaan oikein kaunista, mutta turkki on helppohoitoinen ja koira näyttää pirteältä. Minka on muuten lihonut hurjasti, painoa on jo peräti kuusi kiloa. Enempää ei tosiaan tarvitsisi tulla, tai maha alkaa roikkua :D Minka kun on muuten tosi sirorakenteinen. Marttakin tosin painoi viisi ja puoli kiloa ja lihaa on luiden päällä juuri sopivasti. Alkukesästä painoa on sille tullut ainakin puoli kiloa lisää. 

Lopuksi vielä leikkelin kummaltakin koiralta kynnet. Martan mustat kynnet ovat minulle ikuinen mysteeri sen suhteen, kuinka ison palan kynnestä voi leikata. Kerran olen onnistunut nappaamaan liian ison palasen, ja sen jälkeen olen ollut vähän varovaisempi. Leikkaan kynsistä pienet parin millin palaset joka pesun jälkeen, ja kynsien pituus tuntuu tällä tyylillä pysyvän sopivana.

 Minkan kynnet taas... No nehän ovat aina liian pitkät. Minkan kynsissä ydin tulee tosi pitkälle, jolloin kynsistä on mahdotonta yhdellä leikkuukerralla saada riittävän lyhyitä. Riittävän tiheällä leikkuuvälillähän ytimen pitäisi pikkuhiljaa alkaa vetäytymään, joten ilmeisesti leikkaan Minkan kynsiä vieläkin ihan liian harvoin. Minkalla on lisäksi tosi hauraat ja helposti lohkeavat kynnet, joten lohkeamisvaaran vuoksi en mielelläni niitä kovin lähelle ydintä leikkaakkaan.

Tällaista siis tänään. Kesän viimeisiä lämpimiä päiviä viedään, nautitaan nyt tästä lämmöstä ja auringosta kun sitä vielä riittää!