Kesäkuulumisia

Kirjoittelu on nyt taas mukavasti unohtunut ja viime postauksesta on jälleen kerran ihan liian kauan aikaa. Korvaukseksi tästä lupaan piiiitkän postauksen ja PALJON kuvia!

Ollaan hengailtu toukokuun puolivälistä saakka koirien kanssa Raahessa vanhempieni luona. Tai koirat ovat hengailleet kun minä olen raatanut töissä... Mutta ihanaa kun voi pitää koiria vapaana pihalla. Eilen käytiin Martan kans oikein pitkä metsälenkki, hienosti sujui luoksetulot vaikka kaikkea jännää näkyi ympärillä. Martta on viimein oppinut myös odottamaan käskystä. Muutama kuva alkukesän pihahengailusta, kun Minkallakin oli vielä pitkä turkki:

Martta osaa monenlaista - myös kiivetä pöydälle...

Minka tosiaan pääsi joku viikko sitten eroon pitkästä turkistaan. Karvojen alta paljastui monta vuotta nuorentunut koira, eikä olo ole enää lainkaan niin tukala. Lyhyen turkin hoito on myös noin miljoona kertaa helpompaa entiseen verrattuna.

Martan kanssa on harrastettu nyt oikein urakalla. Käytiin agilityn alkeiskurssi ja jatketaan treeneissä kulkemista vielä ainakin kesän loppuun asti. Agility on kyllä selvästikin Martan laji: intoa löytyy vaikka muille jakaa ja aika nopeasti Martta sai juonesta kiinni. Tällä hetkellä sujuu hypyt, putki, pussi ja rengas. Kontaktien alastuloa on harjoiteltu ja keinua menty niin, että keinun vauhtia hidastetaan kädellä. Keppejä harjoiteltiin viimeisellä kerralla ja niiden kanssa on varmasti vielä tekemistä. Minkan kanssa oli ongelmana sekä motivaation puute että arkuus, ja Minkahan pelkäsi esimerkiksi A-estettä yli kaiken. Martan kanssa samaa ongelmaa ei ole, yksissäkin harjoituksissa se pääsi vahingossa omia aikojaan puomille ja kipitti jo puolivälissä ennen kuin sain sen napattua kiinni :D

Viikko sitten oli Oulun KV koiranäyttely. Näyttelyä edeltävänä tiistaina käytiin Oulussa Heidi Kursun (Aromatic Poodles) luona trimmissä, ja lopputulos oli vallan upea. Tätä ennen Martta oli melko pitkässä karvassa, joten ero oli oikeasti melko huima. Voin suositella lämpimästi muillekin!

Koska trimmi oli noinkin aikaisin (koska olin tapani mukaan liikkeellä niin myöhään ettei muita aikoja enää saanut ja kasvattajakin oli reissussa) jouduin pesemään Martan vielä näyttelyä edeltävänä iltana ja tasoittelemaan turkkia hiukan. Eihän se sitten enää niin upea ollut, mutta parempi kuitenkin kuin jos olisin laittanut sen kokonaan itse.

Lauantai-aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Oulua yhdeksän maissa. Koska matka oli niin lyhyt, ei tarvinut edes herätä kuin vasta seitsemältä (herään arkena töihin jo viideltä...). Näyttelypaikalla oltiin ensin vähän hukassa, villakoiria vilisi joka puolella. Harmailla kääpiövillakoirilla oli onneksi juuri junnukehä menossa joten pystyin vähän katselemaan kehän kulkua. Bologneseilla kun osallistujamäärä on yleensä huomattavasti villakoiria alhaisempi, ei kehässäkään toimita aivan samaan tapaan.

Päästiin sitten kehään omalla vuorollamme ja Martta käyttäytyi ihan kohtalaisen hyvin. Liikkuminen oli ehkä vähän ryhdittömämpää kuin mitä se parhaimmillaan on ja pöydällä oli havaittavissa pientä vastustelua. Tuomarin arvostelu oli kuitenkin ikävä yllätys - Martta sai ensimmäisistä virallisista näyttelyistään tulokseksi arvosanan HYLÄTTY. Syynä tähän oli se, että tuomarin mielestä Martta ei ollut riittävän musta.

Tuomarina oli Roberto Schill Romaniasta, ja arvostelu kuului kokonaisuudessaan näin:

"Correct head. Well set ears. Enough strong back needs more chest. Free elbows. Correct rear legs. Well set tail. Good coat. Not FCI-colour. But dark grey movement. Should be more elegant. A little bit shy."

Ilman tuota värimainintaa arvostelu olisi ollut erittäin positiivinen. Ujous oli ihan pelkkää harjoituksen puutetta ja lisää eleganttiuttakin esiintymiseen varmasti saadaan. Jo paikan päällä moni oli ihmeissään hylkäyksestä, enkä itsekään oikein ymmärrä miten koira voi noin pienen väri"virheen" takia saada hylsyn. Martan turkkihan ei tosiaan ole ihan täydellisen musta vaan aavistuksen haaleampi ja ruskeaan taittuva, mutta itse olisin kuvitellut tämän vain hiukan laskevan arvosanaa. Kuulemani mukaan kyseisellä tuomarilla tosin oli muutenkin melkoisen tiukka linja, joten asiaa on turha enää murehtia. Syyskuun alussa olisi Limingassa ryhmis ja myöhemmin Jyväskylässä KV-näyttely, joten niihin taidamme suunnata seuraavaksi. Näyttelyissä käyminen on kuitenkin kivaa!

Poseerausta ennen kehää

Kehässä, vähän jännitti

Että tällaista tällä kertaa. Kaiken lisäksi minuun on iskenyt pentukuume. TAAS! Onneksi elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, että kolmannen koiran hankkiminen on täysin mahdotonta. Aina voi kuitenkin haaveilla ja suunnitella. Harmaa kääpiövillis olisi aika kiva...

Näyttelyihin

Ilmoitin Martan tänään Oulun KV koiranäyttelyyn. Lauantaina 14.7. on siis Martan ensiesiintyminen virallisissa näyttelyissä, saapa nähdä miten meidän käy! Tässä on sopivasti reilu kuukausi aikaa, joten trimmaajalla käyntiä pitää alkaa miettiä. Vaikka normaalisti trimmaankin Martan aina itse, en usko saavani aikaan niin siistiä jälkeä että näyttelyihin kehdattaisiin lähteä.

Ja sitten pitäisi tietysti hankkia kaikkia kivoja tarpeellisia juttuja. Näyttelyitä varten tarvitaan ainakin panta ja hihna, ja samalla olen ajatellut tilata shampoon, hoitoaineen ja kampausnesteen, kun Mustin ja Mirrin valikoimasta ei ihan kaikkea löydy. Ponnaritkin alkavat olla lopussa...

Kesälomailua Raahessa

Täällä on jo melkein kesä ja meikäläisen ensimmäinen opiskeluvuosikin paria tenttiä vaille paketissa. Tultiin viime viikolla koirien kanssa Raaheen vanhempien luokse kesän viettoon. Koirat saavatkin asustella täällä ihan koko kesän elokuun lopulle saakka, minä joudun vielä tekemään muutaman reissun Jyväskylään. Ihana kun on iso piha missä koiria voi huoleti pitää vapaana ja ulos meno on muutenkin niin paljon helpompaa.

Viime keskiviikkona käytiin Martan kanssa yksivuotisrokotuksilla ja katsottiin se lohjennut hammas samalla. Lääkäri oli onneksi sitä mieltä ettei hammas ole lohjennut ytimeen asti eikä sitä kannata poistaa ainakaan vielä, kun ei kerran vaikuta edes kipeältä. Sitten jos alkaa jossain vaiheessa vaivaamaan niin hammas poistetaan. Kyseessä on kuitenkin vain etuhammas, joka ei ole syömisen yms. kannalta niin kovin tärkeä. Rokotuspiikin Martta antoi laittaa yllättävän nätisti, ja pysyi paikoillaan, mutta sen jälkeen alkoi hirveä huuto. Rabiesrokote kirvelee Martan mielestä ihan mahdottomasti - ensimmäisellä kerralla pikkupentuna vinkui varmaan kymmenen minuuttia, nyt sentään "vain" minuutin, mutta hiukan kovemmalla äänellä. Jännä juttu, kun Minkalle rokotukset ei ole koskaan olleet mikään ongelma. Mutta Martta nyt on muutenkin vähän tuollainen dramaattisempi tapaus :D

Minkasta on kyllä tullut ihan tosi raivostuttava. Tykkään pitää koiria paljon vapaana, ja täällä se periaatteessa onnistuukin hyvin. Martta ei koskaan lähde mihinkään, ainoastaan sisälle tulon kanssa on joskus ongelmia ja jäisi mieluummin pihalle juoksentelemaan. Mutta Minkalta katoaa korvat välillä ihan täysin - ei lenkillä tai missään kauempana, mutta omalla pihalla. Meillähän ei ole takapiha ollenkaan aidattu, joten sitä kautta on kiva kipaista naapuritalojen pihoja tutkimaan. Vaikka kuinka huutelet niin koira ei varmasti tule takaisin ennen kuin kaikki talot on kierretty. Ensin se vilkaisee olkansa yli, huomaanko, ja lähtee painelemaan vauhdilla hassusti pomppien pois omalta pihalta. HUOH. Tämä ongelma on ollut jo useamman vuoden, ja on äärimmäisen raivostuttava. Toivoa sopii, ettei Martta jossain vaiheessa keksi ottaa Minkasta mallia...

Päästiin muuten Martan kanssa sinne agilityn alkeiskurssille, eli parin viikon päästä olisi ensimmäinen treenikerta. Jännää!

Onnea Martta 1-v!

Niin se aika vaan menee vauhdilla. Pikku-Martta täytti tänään jo vuoden, vaikka vaikealta tuntuu uskoa. Vaan eihän se enää mikään pieni ole todellakaan vaan ihan aikuisen koiran kokoinen ja näköinen. Käyttäytyminen nyt ei aina niin kovin kypsää ole, mutta eipä sen aina tarvitsekaan :)

Viimeinkin KEVÄT!

Kevät on kyllä melkein vuoden parasta aikaa. Kesäkin yrittää jo kovaa vauhtia tulla - koiren kanssa aamulenkillä näkyi tänään jo pari perhosta ja kärpänenkin! Aurinkoisimmissa paikoissa ruohokin alkaa vihertää.

Edessä on vielä muutama viikko Jyväskylässä ja sen jälkeen lähdetään Raaheen koko kesäksi. Koirat pääsevät lomailemaan oikein kunnolla, mutta minä joudun töihin... Tai pääsen, miten sen nyt ottaa.

Ilmoitin tänään Martan agilityn alkeiskurssille. Jos hyvin käy, päästään jo toukokuun loppupuolella treenailemaan. Uskon, että Martta tulee pitämään agilitystä hurrrrjan paljon, pääseepähän kiipeilemään ihan luvan kanssa! Minkan kanssa käytiin alkeiskurssi joskus aikoja sitten ja kuljettiin vielä senkin jälkeen treeneissä ainakin yhden kesän verran, mutta agility ei ehkä ihan ollut Minkan laji.

Martta ei muuten ole pissinyt sisälle enää aikoihin. Onneksi. Vaikka en minä edelleenkään siihen ihan sataprosenttisesti luota, mutta hyvältä vaikuttaa silti. Martallahan alkoi ekat juoksut nelisen viikkoa sitten ja nyt taitavatkin olla jo loppuneet.

Yksi ikävämpikin uutinen on. Huomasin viikonloppuna, että Martalta on yksi etuhammas lohjennut. Hampaasta puuttuu melko iso palanen, mutta ei onneksi vaikuta kipeältä ja syöminen onnistuu ihan normaalisti. Soittelin lääkärille tänään, mutta kannattaa kuulemma odottaa yksivuotisrokotuksiin saakka ja tutkia hammas samalla reissulla.

Näyttelyjuttujakin pitäis alkaa kovasti jo katsella. Tältäkin kannalta kesä Raahessa on erittäin hyvä juttu, sillä näyttelyreissujen toteutus on huomattavasti helpompaa, kun auto on käytössä. Heinäkuussa tullaan ainakin käymään jossakin, peräkkäisinä viikonloppuina on näyttelyt Kokkolassa, Oulussa ja Kemissä. Kesäkuussa on Tuurissa ja Rovaniemellä, pitää tosin vielä harkita viitsiikö niin kauas lähteä. Ja elokuussa olis sitten Kuopio...

Minka 9-v

Ihan yhtäkkiä tänään tajusin, että hui apua - Minkallahan oli eilen synttärit! Ikää on nyt siis mittarissa huimat yhdeksän vuotta, eli melkein eläkeläisiä jo ollaan. Minka itse ei tosin tunne itseään lainkaan vanhaksi, vaan on tällä hetkellä erittäin vahvasti valeraskaana. Koko ajan pyörii jaloissa vinkumassa ja huomiota hakemassa.

Martan kanssa kävi tänään vähän ikävämpi juttu. Leikkasin kynsiä aamulla kun yhdestä kynnestä lähtikin vahingossa liian iso palanen. Martta inahti ja vertahan sieltä alkoi tulla. Painoin sormella kynnen päätä ja leikkelin kynnet loppuun kaikessa rauhassa. Verenvuoto loppui onneksi nopeasti, mutta vähän jänskättää miten sujuu seuraava leikkuukerta. Martta on yleensä tosi helppo, ei ole enää aikoihin juurikaan rimuillut eikä muutenkaan ole hankalana kynsiä leikatessa.

Mietityttää myös, miten tuo kynsi nyt sitten kestää lenkkeilyä. Tänään on käyty vain lyhyillä kävelyillä eikä lenkeillä ollenkaan, ja varmaan huomennakin otetaan varmuuden vuoksi rauhallisemmin ettei kynsi ala taas vuotaa. Vaikka eipä se kyllä pitäisi maahan edes osua, kun on sen verran lyhyt nyt :D

Hiihtolomailua

Hei vain taas pitkästä aikaa!

Nyt on taas ollut ihan luvattoman pitkä tauko kirjoittelussa. Vaikka eipä tässä ole viime kerran jälkeen tainnut mitään kovin merkittävää tapahtuakaan. Koirien kanssa ollaan tämä viikko vietetty hiihtolomaa Jyväskylässä ja ulkoiltu paljon. Keskiviikkona käytiin jäällä: koirat saivat juoksennella vapaana tunnin verran ja ainakin Martalla oli mukavaa. Vauhtia löytyi aika huimasti. Martasta oli hirmu hauskaa tehdä spurtteja kohti kauempana hiihtäviä ihmisiä ja palata sitten vauhdilla takaisin. Aikaisemmin en ole Jyväskylässä Marttaa yleensä uskaltanut pitää irti muualla kuin koirapuistossa, mutta jäällä homma toimi hyvin ja luoksetulokäskyjäkään ei unohdettu.

Eilen puolestaan tehtiin parin tunnin hihnalenkki ja tänään käytiin jo aamusta tunnin kävelyllä. Eilen oli sen verran lämmintä ja aurinkoista että osa pyöräteistä oli jo sulana - lopputuloksena kuraiset tassut ja mahanalustat. Siispä tervetuloa kura-aika! Onneksi mustassa turkissa lika ei näy niin hyvin... Valkoisessa sitten senkin edestä.

Martan sisäsiisteyskasvatus on yhtäkkiä alkanut edistyä huimasti. Oikeastaan joulun jälkeen vahinkoja ei ole juurikaan sattunut, mutta nyt on lisäksi päästy huomattavasti pidempiin ulkoilutusväleihin. Aikaisemmin oli pakko käydä pihalla parin tunnin välein, mutta nyt on jo muutama päivä selvitty 3-4 tunnin pissiväleillä - siis vaikka itse olen ollut kotona koko ajan. Eikä Martalla välttämättä tuon neljänkään tunnin jälkeen ole mikään hätä, vaan keritään kaikessa rauhassa kävellä kauemmas omasta pihasta.

Viime viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa Raahessa. Sielläkin oli kivasti melkein kantohanget ja pelloilla pystyi juoksuttamaan koiria vapaana. Minkakin innostuu kun vähän lumipalloja nakkelee sille. Raahevierailun varsinaisena syynä olivat isäni 50-vuotisjuhlat. Martasta oli tietysti hirmu kivaa nähdä paljon ihmisiä ja se olikin hyvin innokkaana vastaanottamassa vieraita koko päivän. Minkakin alkoi loppuajasta sosiaalistua ja keksi lopulta hypätä sohvalle - jossa siis istui jo kaksi miestä, toinen Minkalle ennestään vähän tuttu mutta toinen täysin tuntematon. Ja Minka siis oikeasti muka pelkää miehiä... Toinen näistä miehistä jopa nosti Minkan alas sohvalta, mutta sepä hyppäsikin takaisin! Näin uskomattomasta jutusta täytyy ehdottomasti olla todistusmateriaalia:

Nyt viikonlopun urakkana on Martan pesu ja trimmaus. Tässäpä loppuun vielä muistinvirkistykseksi pari kuvaa juuri puunatusta Martasta tammikuulta:

Paluu arkeen

Martta vahtii

Viikon verran on taas Jyväskylässä oleskeltu ja koirat on mukavasti kotiutuneet. Martta on pissannut sisälle tasan kerran ja sekin siksi että ilmeisesti illan viimeinen pissatus oli liian aikaisin. Normaalisti käydään viimeisen kerran pihalla vielä kahdentoista maissa. Oli sitten keittiön lattialle ilmaantunut lätäkkö yön aikana. Päiväsaikaan Martta käy pihalla kahden tunnin välein eikä vahinkoja onneksi ole sattunut.

Martan kanssa on koirapuistoiltu oikein ahkerasti. Tänäänkin oltiin puistossa tunnin verran vaikka pakkasta oli -12 astetta - Martalla ei ollut yhtään kylmä mutta minulla kyllä jäätyi varpaat. Minkaa en ole viitsinyt puistoon raahata nyt ollenkaan kun on niin kovin kärttyinen välillä. Lisäksi epäilen että sillä on juoksu meneillään, Minkasta kun ei oikein ulospäin sitä huomaa kun se ei juuri tiputakkaan.

On muuten jännä, miten erilaisia nämä koirat todellakin ovat luonteeltaan ja miten erilaisia keinoja niiden kanssa joutuu käyttämään. Martta on Minkaan verrattuna oikeastaan äärettömän helppo - sitä voi pyöritellä miten sattuu, se saattaa irvistellä ja yrittää puolileikillään näykätäkkin jos joku tuntuu ikävältä mutta koskaan se ei murise eikä ole vihainen. Toki tässä vaikuttaa ikäkin, mutta uskon, että tuolla temperamentilla varustettu koira kyllä osoittaisi jo tässä vaiheessa jos siihen olisi taipumusta. Marttaa voi komentaa ääntä korotamalla tai vaikka niskasta ravistamalla jos on tarpeellista, ja asia menee hyvin perille. Jos joku asia on hankala, vaikka kynsien leikkuu, se otetaan tiukasti syliin ja määrätietoisesti tehdään homma loppuun saakka. Sitten saa ehkä palkkion.

Minkan kanssa taas ei oikeastaan mikään näistä toimi. Pentuna jos sitä otti niskasta kiinni niin se vain innostui entistä enemmän ja äänen korottamiseen se joko ei reagoi lainkaan tai menee ihan lukkoon. Kaikissa hankalissa asioissa pitää olla tosi tarkkana, juuri tuon lukkoon menemisen takia. Minka myös käyttää hampaitaan hyvin helposti. Ei sekään varsinaisesti ole vihainen, mutta se on perusluonteeltaan erittäin arka ja tämä aiheuttaa sitten pelkoaggressiota tilanteissa, joissa se kokee olonsa epävarmaksi.

Vaikka nyt se kynsien leikkaus. Syksyllä kynsienleikkuu sujui jo varsin hyvin, kun hoksasin toimivan tekniikan. Leikkasin niitä useammankin kerran tällä tyylillä. Jouluna yritin Raahessa samaa, mutta kappas kun ei onnistunutkaan - hammasta tuli heti kun nosti tassua. Annoin koko homman olla ja tänään yritin uudestaan, kun Minka tuntui kerrankin olevan hyvällä tuulella. En periaatteessa kannata koiran houkuttelua makupaloilla - niitä voi käyttää palkkiona hyvin tehdystä asiasta, mutta niillä ei pitäisi houkutella. Joskus joutuu kuitenkin tekemään poikkeuksia. Pidin nakinpalaa toisessa kädessä ja nostin samalla takajalkaa. Koira sai nakin ja jalka alas. Toistin samaa muutaman kerran ja Minka pysyikin aika rauhallisena. Sitten vaan sakset käteen, yksi kynsi katki ja nakinpalaa naamaan. Sain kaikki oikean takajalan kynnet leikattua. Sitten etujalka - mikä on paljon paljon haastavampi. Tässä meinasi tulla tappelu. Kokemuksesta olen oppinut (tai ainakin huomannut) että Minkalle ei saa suuttua. Se ei vain toimi. Sitä ei kuitenkaan saa myöskään varoa yhtään. Homma pitää vain hoitaa niin, ettei suurta tappelua synny. Jos tilanne menee tietyn rajan yli, on parempi antaa olla ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Vaikka näin ei periaatteessa pitäisikään tehdä. Sain kuitenkin pisimmät kynnet etujaloista leikattua, mutta leikattavaa jäi vielä seuraavallekin kerralle. Huhhuh.

Kaikki uudet asiat on Minkan mielestä vähän epäilyttäviä. Suupielestä laitettava ruisku on ehdottoman vaarallinen ja tässäkin toimenpiteessä tarvittiin runsaasti nakinpaloja. Suun avaaminen, jotta sinne saisi laitettua lääketabletin, oli varsin haastava tehtävä. Siinä missä Martan kanssa tällaiset asiat voi tehdä ihan tuosta vaan, Minkaa pitää aina valmistella ja totuttaa rauhallisesti. Tietysti voisi ajatella, että se on jonkinlaista pomottamista - tavallaan onkin, mutta johtuu 100% varmasti vain koiran epävarmuudesta.

Leikkasin muuten tässä välissä Martan kynnet. Aikaa meni melko tarkalleen kolme minuuttia.

EDIT // Minkankin kynnet leikattu! Nyt lupaan että aletaan tosissaan harjoitella tätä tassujen käsittelyä. Ja ensi viikonloppuna kynsien leikkuu uudelleen. Ne on edelleen liian pitkät.

Back to JKL

Sinne meni joululoma. Lauantaina matkustettiin koirien kanssa takaisin Jyväskylään. Yli kuukausi ehdittiin Raahessa lomailla ja ainakin allekirjoittanut oli jo hyvin innoissaan omaan kämpän rauhaan pääsemisestä.

Matka Jyväskylään sujui tavalliseen tapaan melko rauhallisesti. Tultiin tällä kertaa iskän kyydissä autolla. Eipä siitä bussilla matkustamisesta olisi mitään tullutkaan, sen verran paljon oli minulla tavaraa mukana. Martta malttoi olla hiljaa melkein koko matkan, välillä piti vähäsen vinkua. Matkan varrella koettiin jopa talven pakkasennätys - jossain vaiheessa mittari näytti peräti -21 astette, mikä on jo toooosi kylmä!

Nyt ollaan siis majailtu Jyväskylässä jo pari kokonaista päivää ja vähän päälle. Martta ei ole vielä kertaakaan pissannut sisälle :D Tosin aika ahkeraan olen sitä pihalla käyttänytkin. Jospa se tässä pikkuhiljaa alkaisi oikeasti oppia sisäsiistiksi, niin helpottuisi elämä kummasti.

Aamupäivisin meillä on tosi rauhallista. Koirat on tottuneet siihen, että lähden aamusta yleensä kouluun ja silloin nukutaan. Vaikka nyt olenkin kotona niin koirat nukkuvat silti - Minka pedillä ja Martta minun sängyssäni. Hommasin muuten 120 cm leveän sängyn ihan sen takia, että Marttakin mahtuisi paremmin nukkumaan siinä. Nojoo, oikeasti ostin sen siksi kun sain kaverilta halvalla. En mä muuten.

Martta kävi eilen piiiitkän tauon jälkeen koirapuistossa. Minkaa en viitsinyt ottaa mukaan kun se on taas ollut vähän kärttyinen, liekkö juoksu alkamassa. Sattui toinenkin nuori villakoira tulemaan paikalle, ja noillahan oli heti kunnon riehumisleikit käynnissä. Loppuillan Martta oli melko väsynyt.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Martta varastaa Minkalta luun

Joulu tuli ja meni, siinä sivussa vuosikin vaihtui melkein huomaamatta.

Jouluaattoa juhlittiin meillä perinteiseen tapaan. Aamulla avattiin kaikki yhdet paketit. Myös koirat saivat avata itse omansa, ja puruluuthan sieltä pienen repimisen jälkeen paljastui. Aamupalan jälkeen kävin koirien kanssa pellolla, näin joulun kunniaksi piti pukea kummallekin päälle melkein upouudet Hurtan talvimanttelit. Sitten olikin vuorossa joulusauna, Lumiukko ja joulurauhan julistus. Kirkossa käytiin hakemassa vähän lisää joulufiilistä ja sitten alkoi paras osuus: jouluateria ja lahjojen jako. Koirat saivat kaksi uutta lelua: punainen, röhkivä porsas (jota Martta alkuun pelkäsi ihan hirmuisesti) ja pehmolelusiili.

Martan eka uusivuosi sujui hyvin. Jo aikaisemmin oli lenkillä ollessa kuulunut rakettien ääniä eikä Martta ollut niihin mitenkään reagoinut. Se ei muutenkaan ole koskaan ollut erityisen ääniherkkä, joten olin jo etukäteen melko luottavainen sen suhteen, ettei suuria ongelmia ilmene. Minkahan ei ole raketteja myöskään koskaan pelännyt - vaikka se pelkää melkein kaikkea muuta, niin kovia ääniä se ei arastele. Parhaimmillaan ollaan joskus käyty pihalla puoli kahdentoista aikoihin raketteja ihailemassa, eikä koira ole ollut millänsäkään.


Martta oli pihalla ollut vähän ihmeissään ja halunnut nopeasti sisälle, mutta sisällä aivan rauhallinen eikä ollut edes haukkunut ääniä, vaikka sitä olin etukäteen pelännyt.

Nyt onkin edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Nyt on otettu elämä aikalailla lomailun kannalta, mutta kevään aikana täytyy aloittaa Martan kanssa tosissaan opetella vähän kaikenlaista. Myös agilityn alkeiskursseja täytyy alkaa katsella vähän sillä silmällä, josko johonkin ilmoittauduttaisiin. Samoin näyttelykalenteria pitäisi pikkuhiljaa alkaa rakennella.

Seuraavaksi hiukan joulutunnelmaa:

Luita piti ehdottomasti syödä vieretysten

Kilpajuoksu

Lahjapakettien availua

Martan irvistys

Martta-tonttu toivottaa hauskaa joulua ja entistä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille!