Martalta poistettiin tänään yläkulmurit, ja nyt onkin sitten pelkkiä pysyviä hampaita suu täynnä. Kaikki muut olivat jo itsekseen lähteneet mutta nämä kaksi eivät heiluneet tippaakaan, vaikka uudet puskivat esiin jo kovaa kyytiä.
Lääkäriin Martta meni tottakai innokkaana, häntä heiluen moikkasi kaikkia paikallaolijoita. Nukahtaminen kesti kauan, Martta ilmeisesti heilahti sen verran ensimmäistä ruisketta laitettaessa ettei kaikki ihan mennyt sinne minne piti. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli yhäkin hereillä, joten ainetta laitettiin hiukan lisää ja pian tyttö olikin jo unessa.
Nukutuksesta Martta heräsi myöskin varsin nopeasti. Ihan omin jaloin käveltiin puolen kilometrin matka kotiin, vaikka kyllähän se kävely melko horjuvaa oli ja on edelleen, reilu tunti heräämisen jälkeen. Tuossa se nyt seisoskelee ja ihmettelee, ei tajua mennä nukkumaankaan.
Pyysin samalla vilkaisemaan korvia, jotka tahtovat kerätä vaikkua ja joita Martta rapsuttelee aika paljon. Korvat eivät kuitenkaan ole nyt enää haisseet ollenkaan eivätkä punoita, mutta Martta ei ole koskaan yhtään pitänyt niiden käsittelystä (nyppiminen, puhdistusaineen laitto) mikä voi johtua siitä, että jotain pientä häikkää on kenties ollut kauemminkin.
Nyt tosiaan korvista sitten löytyi hiivaa. Korvat oli myös Martan nukkuessa kätevästi nypitty täysin puhtaaksi ja edessä on kahden viikon Canofite-korvatippakuuri. Jospas se tällä menisi ohi... Täytyy ilmeisesti alkaa vielä ahkerammin noita karvoja nyppimään ettei pääse uudestaan tulemaan. Olen kyllä niitä nyt koettanut nyppiä, mutta näemmä vähän turhan harvoin :( Martalla kasvaa korviin nimittäin ihan hirmuisesti karvaa, minkä lisäksi karva vielä irtoavat aika huonosti ja Martta inhoaa suunnattomasti koko toimenpidettä.
Martalla on nyt sitten mukavasti 1,5cm x 1,5cm kokoinen karvaton kohta toisessa etujalassa tipan takia. Edessä polven yläpuolella, eli melko näkyvällä paikalla. Saapas nähdä miten käy kun suunnitelmissa olisi päästä näyttelyihin kuukauden-parin sisällä. Ei taida ihan niin nopeasti kasvaa jalkakarvat täyteen pituuteensa?
Meillä sattui eilen koirapuistossa vähän ikävä tilanne. Eräs terrieri-uros (josta olen kuullut ennenkin puhuttavan) hermostui ilmeisesti siitä, kun omistajansa tervehti Marttaa ja kävi sitten Martan päälle... Puremajäliltä onneksi vältyttiin, mutta Martta luonnollisesti säikähti kovasti. En voi ymmärtää, miksi ihmiset (yleensä miehet) tuovat puistoon koiria, joiden TIETÄVÄT olevan aggressiivisia muille koirille. Meidän puistossa näitä tapauksia käy pienten puolella parikin kappaletta, tästälähin taidan suosiolla häipyä pois alta kun tulevat. Nytkään koiran omistaja ei millään lailla pahoitellut tapahtunutta, nappasi kyllä koiransa hetkeksi kiinni mutta sitten päästikin sen takaisin irti?!? Me lähdettiin kyllä kävelemään siinä vaiheessa ja niin teki pari muutakin. Myöhemmin kuulin, että tämä sama koira oli sitten käynyt vielä toisenkin narttukoiran kimppuun...
Että tämmöistä tällä kertaa! Nyt olen kuitenkin iloinen, että Martan hammasasiat alkavat olla kunnossa. Alakulmuritkin näyttävät kasvavan ihan oikeaan suuntaan ja muutenkin hampaat ovat kaikki suurin piirtein omilla paikoillaan. Tästä on hyvä lähteä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti