Minka 9-v

Ihan yhtäkkiä tänään tajusin, että hui apua - Minkallahan oli eilen synttärit! Ikää on nyt siis mittarissa huimat yhdeksän vuotta, eli melkein eläkeläisiä jo ollaan. Minka itse ei tosin tunne itseään lainkaan vanhaksi, vaan on tällä hetkellä erittäin vahvasti valeraskaana. Koko ajan pyörii jaloissa vinkumassa ja huomiota hakemassa.

Martan kanssa kävi tänään vähän ikävämpi juttu. Leikkasin kynsiä aamulla kun yhdestä kynnestä lähtikin vahingossa liian iso palanen. Martta inahti ja vertahan sieltä alkoi tulla. Painoin sormella kynnen päätä ja leikkelin kynnet loppuun kaikessa rauhassa. Verenvuoto loppui onneksi nopeasti, mutta vähän jänskättää miten sujuu seuraava leikkuukerta. Martta on yleensä tosi helppo, ei ole enää aikoihin juurikaan rimuillut eikä muutenkaan ole hankalana kynsiä leikatessa.

Mietityttää myös, miten tuo kynsi nyt sitten kestää lenkkeilyä. Tänään on käyty vain lyhyillä kävelyillä eikä lenkeillä ollenkaan, ja varmaan huomennakin otetaan varmuuden vuoksi rauhallisemmin ettei kynsi ala taas vuotaa. Vaikka eipä se kyllä pitäisi maahan edes osua, kun on sen verran lyhyt nyt :D

Hiihtolomailua

Hei vain taas pitkästä aikaa!

Nyt on taas ollut ihan luvattoman pitkä tauko kirjoittelussa. Vaikka eipä tässä ole viime kerran jälkeen tainnut mitään kovin merkittävää tapahtuakaan. Koirien kanssa ollaan tämä viikko vietetty hiihtolomaa Jyväskylässä ja ulkoiltu paljon. Keskiviikkona käytiin jäällä: koirat saivat juoksennella vapaana tunnin verran ja ainakin Martalla oli mukavaa. Vauhtia löytyi aika huimasti. Martasta oli hirmu hauskaa tehdä spurtteja kohti kauempana hiihtäviä ihmisiä ja palata sitten vauhdilla takaisin. Aikaisemmin en ole Jyväskylässä Marttaa yleensä uskaltanut pitää irti muualla kuin koirapuistossa, mutta jäällä homma toimi hyvin ja luoksetulokäskyjäkään ei unohdettu.

Eilen puolestaan tehtiin parin tunnin hihnalenkki ja tänään käytiin jo aamusta tunnin kävelyllä. Eilen oli sen verran lämmintä ja aurinkoista että osa pyöräteistä oli jo sulana - lopputuloksena kuraiset tassut ja mahanalustat. Siispä tervetuloa kura-aika! Onneksi mustassa turkissa lika ei näy niin hyvin... Valkoisessa sitten senkin edestä.

Martan sisäsiisteyskasvatus on yhtäkkiä alkanut edistyä huimasti. Oikeastaan joulun jälkeen vahinkoja ei ole juurikaan sattunut, mutta nyt on lisäksi päästy huomattavasti pidempiin ulkoilutusväleihin. Aikaisemmin oli pakko käydä pihalla parin tunnin välein, mutta nyt on jo muutama päivä selvitty 3-4 tunnin pissiväleillä - siis vaikka itse olen ollut kotona koko ajan. Eikä Martalla välttämättä tuon neljänkään tunnin jälkeen ole mikään hätä, vaan keritään kaikessa rauhassa kävellä kauemmas omasta pihasta.

Viime viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa Raahessa. Sielläkin oli kivasti melkein kantohanget ja pelloilla pystyi juoksuttamaan koiria vapaana. Minkakin innostuu kun vähän lumipalloja nakkelee sille. Raahevierailun varsinaisena syynä olivat isäni 50-vuotisjuhlat. Martasta oli tietysti hirmu kivaa nähdä paljon ihmisiä ja se olikin hyvin innokkaana vastaanottamassa vieraita koko päivän. Minkakin alkoi loppuajasta sosiaalistua ja keksi lopulta hypätä sohvalle - jossa siis istui jo kaksi miestä, toinen Minkalle ennestään vähän tuttu mutta toinen täysin tuntematon. Ja Minka siis oikeasti muka pelkää miehiä... Toinen näistä miehistä jopa nosti Minkan alas sohvalta, mutta sepä hyppäsikin takaisin! Näin uskomattomasta jutusta täytyy ehdottomasti olla todistusmateriaalia:

Nyt viikonlopun urakkana on Martan pesu ja trimmaus. Tässäpä loppuun vielä muistinvirkistykseksi pari kuvaa juuri puunatusta Martasta tammikuulta:

Paluu arkeen

Martta vahtii

Viikon verran on taas Jyväskylässä oleskeltu ja koirat on mukavasti kotiutuneet. Martta on pissannut sisälle tasan kerran ja sekin siksi että ilmeisesti illan viimeinen pissatus oli liian aikaisin. Normaalisti käydään viimeisen kerran pihalla vielä kahdentoista maissa. Oli sitten keittiön lattialle ilmaantunut lätäkkö yön aikana. Päiväsaikaan Martta käy pihalla kahden tunnin välein eikä vahinkoja onneksi ole sattunut.

Martan kanssa on koirapuistoiltu oikein ahkerasti. Tänäänkin oltiin puistossa tunnin verran vaikka pakkasta oli -12 astetta - Martalla ei ollut yhtään kylmä mutta minulla kyllä jäätyi varpaat. Minkaa en ole viitsinyt puistoon raahata nyt ollenkaan kun on niin kovin kärttyinen välillä. Lisäksi epäilen että sillä on juoksu meneillään, Minkasta kun ei oikein ulospäin sitä huomaa kun se ei juuri tiputakkaan.

On muuten jännä, miten erilaisia nämä koirat todellakin ovat luonteeltaan ja miten erilaisia keinoja niiden kanssa joutuu käyttämään. Martta on Minkaan verrattuna oikeastaan äärettömän helppo - sitä voi pyöritellä miten sattuu, se saattaa irvistellä ja yrittää puolileikillään näykätäkkin jos joku tuntuu ikävältä mutta koskaan se ei murise eikä ole vihainen. Toki tässä vaikuttaa ikäkin, mutta uskon, että tuolla temperamentilla varustettu koira kyllä osoittaisi jo tässä vaiheessa jos siihen olisi taipumusta. Marttaa voi komentaa ääntä korotamalla tai vaikka niskasta ravistamalla jos on tarpeellista, ja asia menee hyvin perille. Jos joku asia on hankala, vaikka kynsien leikkuu, se otetaan tiukasti syliin ja määrätietoisesti tehdään homma loppuun saakka. Sitten saa ehkä palkkion.

Minkan kanssa taas ei oikeastaan mikään näistä toimi. Pentuna jos sitä otti niskasta kiinni niin se vain innostui entistä enemmän ja äänen korottamiseen se joko ei reagoi lainkaan tai menee ihan lukkoon. Kaikissa hankalissa asioissa pitää olla tosi tarkkana, juuri tuon lukkoon menemisen takia. Minka myös käyttää hampaitaan hyvin helposti. Ei sekään varsinaisesti ole vihainen, mutta se on perusluonteeltaan erittäin arka ja tämä aiheuttaa sitten pelkoaggressiota tilanteissa, joissa se kokee olonsa epävarmaksi.

Vaikka nyt se kynsien leikkaus. Syksyllä kynsienleikkuu sujui jo varsin hyvin, kun hoksasin toimivan tekniikan. Leikkasin niitä useammankin kerran tällä tyylillä. Jouluna yritin Raahessa samaa, mutta kappas kun ei onnistunutkaan - hammasta tuli heti kun nosti tassua. Annoin koko homman olla ja tänään yritin uudestaan, kun Minka tuntui kerrankin olevan hyvällä tuulella. En periaatteessa kannata koiran houkuttelua makupaloilla - niitä voi käyttää palkkiona hyvin tehdystä asiasta, mutta niillä ei pitäisi houkutella. Joskus joutuu kuitenkin tekemään poikkeuksia. Pidin nakinpalaa toisessa kädessä ja nostin samalla takajalkaa. Koira sai nakin ja jalka alas. Toistin samaa muutaman kerran ja Minka pysyikin aika rauhallisena. Sitten vaan sakset käteen, yksi kynsi katki ja nakinpalaa naamaan. Sain kaikki oikean takajalan kynnet leikattua. Sitten etujalka - mikä on paljon paljon haastavampi. Tässä meinasi tulla tappelu. Kokemuksesta olen oppinut (tai ainakin huomannut) että Minkalle ei saa suuttua. Se ei vain toimi. Sitä ei kuitenkaan saa myöskään varoa yhtään. Homma pitää vain hoitaa niin, ettei suurta tappelua synny. Jos tilanne menee tietyn rajan yli, on parempi antaa olla ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Vaikka näin ei periaatteessa pitäisikään tehdä. Sain kuitenkin pisimmät kynnet etujaloista leikattua, mutta leikattavaa jäi vielä seuraavallekin kerralle. Huhhuh.

Kaikki uudet asiat on Minkan mielestä vähän epäilyttäviä. Suupielestä laitettava ruisku on ehdottoman vaarallinen ja tässäkin toimenpiteessä tarvittiin runsaasti nakinpaloja. Suun avaaminen, jotta sinne saisi laitettua lääketabletin, oli varsin haastava tehtävä. Siinä missä Martan kanssa tällaiset asiat voi tehdä ihan tuosta vaan, Minkaa pitää aina valmistella ja totuttaa rauhallisesti. Tietysti voisi ajatella, että se on jonkinlaista pomottamista - tavallaan onkin, mutta johtuu 100% varmasti vain koiran epävarmuudesta.

Leikkasin muuten tässä välissä Martan kynnet. Aikaa meni melko tarkalleen kolme minuuttia.

EDIT // Minkankin kynnet leikattu! Nyt lupaan että aletaan tosissaan harjoitella tätä tassujen käsittelyä. Ja ensi viikonloppuna kynsien leikkuu uudelleen. Ne on edelleen liian pitkät.

Back to JKL

Sinne meni joululoma. Lauantaina matkustettiin koirien kanssa takaisin Jyväskylään. Yli kuukausi ehdittiin Raahessa lomailla ja ainakin allekirjoittanut oli jo hyvin innoissaan omaan kämpän rauhaan pääsemisestä.

Matka Jyväskylään sujui tavalliseen tapaan melko rauhallisesti. Tultiin tällä kertaa iskän kyydissä autolla. Eipä siitä bussilla matkustamisesta olisi mitään tullutkaan, sen verran paljon oli minulla tavaraa mukana. Martta malttoi olla hiljaa melkein koko matkan, välillä piti vähäsen vinkua. Matkan varrella koettiin jopa talven pakkasennätys - jossain vaiheessa mittari näytti peräti -21 astette, mikä on jo toooosi kylmä!

Nyt ollaan siis majailtu Jyväskylässä jo pari kokonaista päivää ja vähän päälle. Martta ei ole vielä kertaakaan pissannut sisälle :D Tosin aika ahkeraan olen sitä pihalla käyttänytkin. Jospa se tässä pikkuhiljaa alkaisi oikeasti oppia sisäsiistiksi, niin helpottuisi elämä kummasti.

Aamupäivisin meillä on tosi rauhallista. Koirat on tottuneet siihen, että lähden aamusta yleensä kouluun ja silloin nukutaan. Vaikka nyt olenkin kotona niin koirat nukkuvat silti - Minka pedillä ja Martta minun sängyssäni. Hommasin muuten 120 cm leveän sängyn ihan sen takia, että Marttakin mahtuisi paremmin nukkumaan siinä. Nojoo, oikeasti ostin sen siksi kun sain kaverilta halvalla. En mä muuten.

Martta kävi eilen piiiitkän tauon jälkeen koirapuistossa. Minkaa en viitsinyt ottaa mukaan kun se on taas ollut vähän kärttyinen, liekkö juoksu alkamassa. Sattui toinenkin nuori villakoira tulemaan paikalle, ja noillahan oli heti kunnon riehumisleikit käynnissä. Loppuillan Martta oli melko väsynyt.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Martta varastaa Minkalta luun

Joulu tuli ja meni, siinä sivussa vuosikin vaihtui melkein huomaamatta.

Jouluaattoa juhlittiin meillä perinteiseen tapaan. Aamulla avattiin kaikki yhdet paketit. Myös koirat saivat avata itse omansa, ja puruluuthan sieltä pienen repimisen jälkeen paljastui. Aamupalan jälkeen kävin koirien kanssa pellolla, näin joulun kunniaksi piti pukea kummallekin päälle melkein upouudet Hurtan talvimanttelit. Sitten olikin vuorossa joulusauna, Lumiukko ja joulurauhan julistus. Kirkossa käytiin hakemassa vähän lisää joulufiilistä ja sitten alkoi paras osuus: jouluateria ja lahjojen jako. Koirat saivat kaksi uutta lelua: punainen, röhkivä porsas (jota Martta alkuun pelkäsi ihan hirmuisesti) ja pehmolelusiili.

Martan eka uusivuosi sujui hyvin. Jo aikaisemmin oli lenkillä ollessa kuulunut rakettien ääniä eikä Martta ollut niihin mitenkään reagoinut. Se ei muutenkaan ole koskaan ollut erityisen ääniherkkä, joten olin jo etukäteen melko luottavainen sen suhteen, ettei suuria ongelmia ilmene. Minkahan ei ole raketteja myöskään koskaan pelännyt - vaikka se pelkää melkein kaikkea muuta, niin kovia ääniä se ei arastele. Parhaimmillaan ollaan joskus käyty pihalla puoli kahdentoista aikoihin raketteja ihailemassa, eikä koira ole ollut millänsäkään.


Martta oli pihalla ollut vähän ihmeissään ja halunnut nopeasti sisälle, mutta sisällä aivan rauhallinen eikä ollut edes haukkunut ääniä, vaikka sitä olin etukäteen pelännyt.

Nyt onkin edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Nyt on otettu elämä aikalailla lomailun kannalta, mutta kevään aikana täytyy aloittaa Martan kanssa tosissaan opetella vähän kaikenlaista. Myös agilityn alkeiskursseja täytyy alkaa katsella vähän sillä silmällä, josko johonkin ilmoittauduttaisiin. Samoin näyttelykalenteria pitäisi pikkuhiljaa alkaa rakennella.

Seuraavaksi hiukan joulutunnelmaa:

Luita piti ehdottomasti syödä vieretysten

Kilpajuoksu

Lahjapakettien availua

Martan irvistys

Martta-tonttu toivottaa hauskaa joulua ja entistä parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille!

Joulu lähestyy...

Ja nyt niitä muita kuulumisia. Ollaan siis koirien kanssa tällä hetkellä Raahessa. Takana jo kolme viikkoa ja vielä pari viikkoa edessä, ennenkuin palataan takaisin Jyväskylään. 

Minka ja Martta ovat nyt viimein todellakin alkaneet leikkiä keskenään. Monta kertaa päivässä. Välillä kiskotaan lelua, välillä painitaan oikein kunnolla, välillä juostaan ympäri taloa ja välillä vain maataan kyljellään ja kolistellaan hampaita yhteen. Läheskään aina Minka ei Martan leikkiinkutsuyrityksille lämpene, mutta nykyään jo melko usein.

Tytöt alkavat nyt olla aikalailla saman kokoisia. Viimeisimmässä punnituksessa oli kummallakin painoa 5,1 kg ja säkäkorkeutta lienee vähän yli 30 cm. Pitäisi joskus koettaa mitata tarkemmin. Martta on nyt seitsemän ja puoli kuukautta vanha, eikä kahdeksaan kuukauteen ole enää kovinkaan pitkä aika. Ja pianhan se viettääkin jo synttäreitä! No, on tässä neljä kuukautta vielä aikaa.

Martta ei edelleenkään ole ihan täysin sisäsiisti. Aika hyvällä mallilla sentään ollaan. Vahinkoja sattuu vain silloin tällöin jos ulkoilutusväli menee yli kahden tunnin vaikka ihmisiä on kotona. Öisin ja yksinollessa ei ongelmia edelleenkään ole. Ehkä satunnaisia vahinkoja ärsyttävämpi ongelma on Martan ilopissailu. Jos pissallakäynnistä on yli tunti, Martta roiskii pissoja ympäriinsä kun tervehtii niin innoissaan. Olen kyllä yrittänyt rauhoittaa tervehtimistilannetta ja huomioida koiran vasta kun kaikki neljä jalkaa ja mielellään takapuolikin on maassa, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Tervehdittävän ihmisen ei myöskään ole mikään pakko olla koiralle ennestään tuttu, vaan monet uudetkin ihmiset ovat niin ihania että on ihan pakko vähän roiskia. Mukavaa.

Käytiin yksi päivä Martan kanssa vähän lumihangessa pyörimässä. Tältä näytti koira sen jälkeen:

Mätsärit

Takana ihan luvattoman pitkä kirjoittelutauko, viime postauksesta kulunut jo puolitoista kuukautta. Vaan eipä tässä kummempia ole tainnut tapahtuakaan. Nyt kuitenkin itse asiaan - kirjoittelen yleisempiä kuulumisia vähän myöhemmin.

Käytiin tänään Martan kanssa mätsäreissä Oulussa. Mietin ensin pitkään että jaksaako lähteä ollenkaan ja reissu olikin jo peruuntumassa kyytiongelmien takia. Pari päivää sitten selvisi että auto onkin käytettävissä ja kun eilen illalla vielä innostuin Martan pesemään ja konetyöt tekemään (katosi muuten koko päivän vaivannut kauhea väsymys tehokkaasti) niin tulin siihen tulokseen että pakkohan se on käydä kokeilemassa. Tänään vielä trimmailin turkkia siistimpään malliin ja alan olla jo melko tyytyväinen kädenjälkeeni. Varsinkin kun otetaan huomioon, että aikaa saksimiseen oli käytettävissä vain nelisenkymmentä minuuttia.

Lähdettiin ajelemaan äidin ja Martan kanssa Ouluun luonnollisesti ihan viimetipassa mutta ehdittiin onneksi perille ajoissa. Kyseessähän oli Martan tokat mätsärit ja ensimmäinen sisätapahtuma, jossa pienessä tilassa on paljon koiria. Yllättävän rauhallisesti Martta kuitenkin tilanteeseen suhtautui, kävi ihan nätisti muita haistamassa mutta ei intoutunut sen kummemmin riehumaan. Kehässä meni kivasti ja tuloksena punainen nauha + tsemppipalkinto. Ei siis ihan kolmen parhaan joukkoon sijoituttu mutta näiden lisäksi palkittiin kaksi koiraa tsemppipalkinnolla ja Martta oli sitten toinen niistä.

Seisominen ja pöydällä olo sujuu tällä hetkellä tosi hyvin. Vapaana seisotusta täytyy treenailla ensi kertaa varten, samoin juokseminen voisi sujua paremmin. Nyt Martta helposti vähän kiskoo tai poukkoilee sinne tänne, mutta eipä me olla näyttelyseuraamista juuri harjoiteltukaan :D

Kiva reissu oli!

MARTTA 6 KK

Meidän Martta on jo NÄIN iso tyttö! Kauhea miten nopeasti nämä neljä kuukautta ovat kuluneet. Tai lähinnä viimeiset kaksi kuukautta - huhhuh. Käytiin Martan kanssa tänään taas tokotreeneissä. Harjoiteltiin sivulletuloa ja seuraamista, ja homma alkoi sujua jo varsin mallikkaasti! Sivulle-käskyllä ja pienenpienellä käden pyöräytyksellä Martta osaa tulla edestä sivulle ja istua viereen vielä oikein päinkin. Samoin seuraaminen ja seuraamisesta pysähtyminen sujuivat aivan yllättävän hyvin! Loppua kohti alkoi Martta vähän väsähtää ja motivaatio herpaantui, mutta olen kuitenkin treeneihin oikein tyytyväinen.

Sisäsiisteyskasvatus alkaa olla jo ihan kohtalaisella tasolla. Yöt (max. 9 h) sujuvat ilman pissailuja, samoin tänään seitsemän tunnin yksinolo. Minun kotona ollessani Martta pystyy jo kaksi tuntia pidättämään melko hyvin, joskus kolmekin mutta siinä vaiheessa sisälle pissaamisen riski alkaa jo olla suuri. Vahinkoja ei tapahdu enää läheskään päivittäin, mutta ainakin vielä toistaiseksi vähintään pari kertaa viikossa. Mut eiköhän tämä tästä ala pikkuhiljaa helpottua. Siinä vaiheessa, kun kolmen tunnin pidättäminen onnistuu, alkaa elämä helpottua kummasti. Kauhulla muistelen nyt parin kuukauden takaista pissalle-tunnin-välein -meininkiä.

Seuraavaksi hieman kuvamateriaalia viime viikolta, varoitan jo näin etukäteen että puudeli + märkä heinä ei ole maailman paras yhdistelmä... Ainakaan näin esteettiseltä kannalta ajatellen.

Lammas?

Missä pallo?

Syyslomalla

Jospa se olisi taas kahden viikon jälkeen aika kirjoitella kuulumisia.

Ollaan oltu tämä viikko koirien kanssa Raahessa mun vanhempien luona syyslomailemassa. Ja onhan se kiva nukkua itse pitkään kun äiti hoitaa koirien aamuruokinnat ja -pissatukset ja laittaa vielä Martan korvatipatkin! Minä olen sitten keskittynyt vapaana tehtyihin pitkiin metsälenkkeihin. Kummasti löytyi Minkastakin vauhtia kun saivat yhdessä viipottaa menemään. Martta tykkää ihan hirmuisesti kun saa juosta vapaana ja pysyy myös lähellä tosi hyvin. Hihnalenkkejä en ole sen kanssa paljoa nyt sitten tehnytkään, pikapissatuksetkin hoidetaan vapaana omalla pihalla tai pellolla. Martan energiamäärä on kyllä ihan valtava - tunnin vapaana juokseminen (jolloin mennään siis todellakin TÄYSILLÄ) saa sen väsähtämään ehkä pariksi tunniksi, ja sen jälkeen jaksaa taas...

Martta tutustui eilen ensimmäistä kertaa agilityesteisiin. Käytännössä tämä tarkoitti maassa olevan renkaan läpi kulkemista, estejohteiden välillä olevan riman yli juoksemista ja kolmen kujakepin pujottelua. "Puomia" meillä on harjoiteltu jo pienestä pitäen - metsälenkille mentäessä kun täytyy ylittää pieni oja lankkua pitkin. Martta on onneksi sen verran rohkea, että tällaiset esteet eivät aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Minkan kanssa meillä kesti tosi kauan, ennen kuin se ylipäätään uskalsi kaikki esteet suorittaa - varsinkin A-este tuotti suuria vaikeuksia.

Eilen käytiin Martan kanssa pitkästä aikaa näyttelytreeneissä. Homma sujui taas ihan kiitettävästi. Tietenkään Martta ei kauaa jaksa seistä paikoillaan ja juostessa oli vähän turhankin innokas ja veti aika kovasti, mutta tiedetäänpä taas mitä täytyy harjoitella. Pöydälläolo alkaa olla jo varsin luontevaa. Martta myös mitattiin ja n. 31 cm löytyy korkeutta tällä hetkellä (paino 4,7kg).

Suoritin eilettäin Martan trimmauksen ja lopputulos näyttää tältä: 

PS. Martta osaa jo melkein mennä maahan pelkästä käskystä, ilman kädellä houkuttelua!

Martta hammaslääkärissä

Martalta poistettiin tänään yläkulmurit, ja nyt onkin sitten pelkkiä pysyviä hampaita suu täynnä. Kaikki muut olivat jo itsekseen lähteneet mutta nämä kaksi eivät heiluneet tippaakaan, vaikka uudet puskivat esiin jo kovaa kyytiä.

Lääkäriin Martta meni tottakai innokkaana, häntä heiluen moikkasi kaikkia paikallaolijoita. Nukahtaminen kesti kauan, Martta ilmeisesti heilahti sen verran ensimmäistä ruisketta laitettaessa ettei kaikki ihan mennyt sinne minne piti. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli yhäkin hereillä, joten ainetta laitettiin hiukan lisää ja pian tyttö olikin jo unessa.

Nukutuksesta Martta heräsi myöskin varsin nopeasti. Ihan omin jaloin käveltiin puolen kilometrin matka kotiin, vaikka kyllähän se kävely melko horjuvaa oli ja on edelleen, reilu tunti heräämisen jälkeen. Tuossa se nyt seisoskelee ja ihmettelee, ei tajua mennä nukkumaankaan.

Pyysin samalla vilkaisemaan korvia, jotka tahtovat kerätä vaikkua ja joita Martta rapsuttelee aika paljon. Korvat eivät kuitenkaan ole nyt enää haisseet ollenkaan eivätkä punoita, mutta Martta ei ole koskaan yhtään pitänyt niiden käsittelystä (nyppiminen, puhdistusaineen laitto) mikä voi johtua siitä, että jotain pientä häikkää on kenties ollut kauemminkin.

Nyt tosiaan korvista sitten löytyi hiivaa. Korvat oli myös Martan nukkuessa kätevästi nypitty täysin puhtaaksi ja edessä on kahden viikon Canofite-korvatippakuuri. Jospas se tällä menisi ohi... Täytyy ilmeisesti alkaa vielä ahkerammin noita karvoja nyppimään ettei pääse uudestaan tulemaan. Olen kyllä niitä nyt koettanut nyppiä, mutta näemmä vähän turhan harvoin :( Martalla kasvaa korviin nimittäin ihan hirmuisesti karvaa, minkä lisäksi karva vielä irtoavat aika huonosti ja Martta inhoaa suunnattomasti koko toimenpidettä.

Martalla on nyt sitten mukavasti 1,5cm x 1,5cm kokoinen karvaton kohta toisessa etujalassa tipan takia. Edessä polven yläpuolella, eli melko näkyvällä paikalla. Saapas nähdä miten käy kun suunnitelmissa olisi päästä näyttelyihin kuukauden-parin sisällä. Ei taida ihan niin nopeasti kasvaa jalkakarvat täyteen pituuteensa?

Meillä sattui eilen koirapuistossa vähän ikävä tilanne. Eräs terrieri-uros (josta olen kuullut ennenkin puhuttavan) hermostui ilmeisesti siitä, kun omistajansa tervehti Marttaa ja kävi sitten Martan päälle... Puremajäliltä onneksi vältyttiin, mutta Martta luonnollisesti säikähti kovasti. En voi ymmärtää, miksi ihmiset (yleensä miehet) tuovat puistoon koiria, joiden TIETÄVÄT olevan aggressiivisia muille koirille. Meidän puistossa näitä tapauksia käy pienten puolella parikin kappaletta, tästälähin taidan suosiolla häipyä pois alta kun tulevat. Nytkään koiran omistaja ei millään lailla pahoitellut tapahtunutta, nappasi kyllä koiransa hetkeksi kiinni mutta sitten päästikin sen takaisin irti?!? Me lähdettiin kyllä kävelemään siinä vaiheessa ja niin teki pari muutakin. Myöhemmin kuulin, että tämä sama koira oli sitten käynyt vielä toisenkin narttukoiran kimppuun...

Että tämmöistä tällä kertaa! Nyt olen kuitenkin iloinen, että Martan hammasasiat alkavat olla kunnossa. Alakulmuritkin näyttävät kasvavan ihan oikeaan suuntaan ja muutenkin hampaat ovat kaikki suurin piirtein omilla paikoillaan. Tästä on hyvä lähteä :)